06.02.2019

KIOSin 20-vuotistilaisuudessa puitiin ihmisoikeuksien tulevaisuutta

Elämme ihmisoikeuksien kannalta synkkää aikaa, todettiin KIOSin 20-vuotistilaisuudessa 28. tammikuuta eduskunnan Kansalaisinfossa. Ilmastonmuutos ja eriarvoisuus nostettiin esille suurimpina uhkina ihmisoikeuksien toteutumiselle. Myös positiivisia trendejä on kuitenkin havaittavissa.

 

”Elämme pelon aikaa”, totesi kansanedustaja Eva Biaudet avauspuheenvuorossaan. Toisaalta ihmisoikeudet luotiin nimenomaan vaikeita aikoja ajatellen ja juuri tällaisena aikana on mahdollisuus muutokseen.

 

 

Ihmisoikeuksien tulevaisuutta pohdittiin monipuolisesti paneelikeskustelussa, jota veti KIOSin vt. toiminnanjohtaja Kim Remitz.

Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson nosti esille ilmastonmuutoksen sekä globaalin ja yhteiskunnan sisäisen eriarvoisuuden suurimpina uhkana rauhalle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle tulevaisuudessa.

Tutkija Miia Halme-Tuomisaari heitti kehiin ajatuksen siitä, voiko olla myös positiivista populismia, joka on ihmisoikeuksien kannalta merkityksellistä. Hän mainitsi seksuaalivähemmistöjen aseman esimerkkinä merkittävästä ja yllättävän nopeasta muutoksesta. Yleinen mielipide ja osin populistisetkin puheet ovat johtaneet muutoksiin lainsäädännössä, joka on ajanut ohi kansainvälisestä ihmisoikeusnormistosta. Saman tyyppistä positiivista kehitystä on tapahtumassa suhteessa ilmastonmuutokseen.

 

Miten Suomi voisi paremmin edistää ihmisoikeuksia?

Suomelta osa keskustelijoista toivoi ennen kaikkea johdonmukaisuutta kaikessa toiminnassa.

”Suurin sulka hattuun on ollut kansainvälisen asekauppasopimuksen aikaansaaminen, jossa Suomi oli aloitteentekijä. Samaan aikaan kun Suomi on ollut asekaupan sääntelyn suuri edistäjä, me itse myymme aseita sotaa käyviin valtioihin, erityisesti Arabiemiraatteihin”, Frank Johansson totesi.

EU on luonut omille edustustoilleen ihmisoikeuspuolustajia koskevat suuntaviivat, jotka ohjeistavat EU-maiden diplomaatteja eri tavoin osoittamaan julkista tukea ihmisoikeuspuolustajille asemamaissaan. Suomi on lisäksi luonut oman ohjeistuksensa. Heinäkuusta lähtien Suomi toimii EU:n puheenjohtajamaana. Frank Johansson toivoi, että Suomi puheenjohtajakautena nostaa esille EU:n ihmisoikeuspuolustajia koskevat suuntaviivat ja niiden toimeenpanon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aktivistit byrokratiasuossa

Miia-Halme Tuomisaari on tutkimuksessaan keskittynyt YK:n ihmisoikeussopimusten valvontaelimiin ja niiden asiakirjoihin. Hänen mukaansa tämän valvontaryppään käsittelemien asiakirjojen määrä on viime vuosikymmenien aikana kasvanut dramaattisesti – ihmisoikeussopimusten myötä on luotu raportointijärjestelmä, josta on tullut byrokraattinen hirviö, joka etäännyttää aktivisteja varsinaiselta ihmisoikeustyöltä. Pienten järjestöjen kokema raportointipaine on osa samaa ilmiötä.

Paneelikeskustelussa kysyttiin miten rahoittajat voivat saada talous- ja muut raporttinsa ilman, että pienet kansalaisjärjestöt joutuvat venymään äärimmilleen. Yksikönpäällikkö Riina-Riikka Heikka ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisyhteiskuntayksiköstä totesi, että koska käytetään valtion rahoitusta, sen käyttöä pitää myös seurata.

”Raportoinnin kuormittavuuteen pitää kiinnittää huomiota. Mikä tieto on tarpeen ja mitä voidaan järkevästi tuottaa?” hän sanoi.

Thomas Wallgren arvosteli kehitysyhteistyötä liian projektikeskeiseksi ja yhteistyösuhteita liian lyhytjänteisiksi. Hän julistautui pitkien suhteiden faniksi. Pitkät yhteistyösuhteet voivat hänen mukaansa syventää toiminnan laatua. Näin monimutkaisissa kysymyksissä vaikuttavuus kärsii jos yhteistyösuhteet ovat lyhytkestoisia.

Wallgren oli kansalaisaktivistina mukana, kun KIOSia ja sen sisarsäätiöitä Siemenpuuta ja Abilista aikanaan perustettiin.

”Lobbasimme, että saimme tällaiset valtion rahoittamat säätiöt. Niitä tuli kolme – me toivoimme yhtä, kokonaisvaltaista lähestymistapaa, mutta byrokraatit UM:ssä torppasivat meidän yhden säätiön ajatuksen ja tuli Siemenpuu, Abilis ja KIOS ”, hän kertoi.

Ulkoministeriön kanssa väännettiin myös säätiöiden riippumattomasta asemasta. Ulkoministeriö katsoi, että säätiöiden toiminnan pitää olla yhteensopivaa Suomen kehitysyhteistyön linjausten kanssa.

”Ja me sanoimme, että kehylinjaus on se, että on vapaa kansalaisyhteiskunta, eli se on vapaa ainoastaan jos se tekee mitä sitä huvittaa, eikä mitä UM sanoo.”

Ihmisiä istumassa yleisössä

 

Missä olemme 20 vuoden päästä?

Taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus on asia, joka Johanssonin mielestä pitää nostaa esille aivan eri tavalla kuin tähän asti. Toinen tulevaisuuden kannalta kriittinen kysymys on ilmastonmuutos, jonka pysäyttämiseksi ehkä tulevaisuudessa joudutaan rajoittamaan joitakin nykyisiä vapauksia.

”Meidän täytyy löytää tapoja, jotka eivät rajoita meidän vapauksiamme kohtuuttomasti”, hän sanoi.

Wallgren puolestaan povasi, että eläinoikeusliike ja suhtautuminen luontoon tulee muuttamaan ihmisoikeusajatteluamme tulevaisuudessa.

Halme-Tuomisaari näki, että ihmisoikeustoimijoiden kentälle on nyt tulossa uusi, kolmas sukupolvi. Samalla ideologinen vimma on siirtynyt muualle ja toimijoiden keskuudessa on yhä enemmän ihmisoikeuksiin puhtaasti ammattimaisesti suhtautuvia. Kun jotain dramaattista tapahtuu, ihmisoikeuksien kieli kuitenkin aktivoituu, hän uskoi.

 

 

Nainen puhujapöntön takana

KIOSin puheenjohtaja 2017-19 Outi Hannula.

Ihmisiä katsomassa videota heijastettuna kankaalle

Tilaisuudessa esitettiin video KIOSin tukemista ihmisoikeuspuolustajista.

 

Related news (0)