16.06.2022
Uutiset

Mitä on ympäristö ihmisoikeutena?

Kuvakaappaus seminaarista. Kuvan henkilöt vasemmalta oikealle: Anu Tuukkanen, Shankar Limbu, Tom Bicko Ooko, Iiris Laisi ja Matti Kattainen

Kuvakaappaus seminaarista. Kuvan henkilöt vasemmalta oikealle: Anu Tuukkanen, Shankar Limbu, Tom Bicko Ooko, Iiris Laisi ja Matti Kattainen

KIOSin ja Siemenpuun seminaari Human Rights and the Environment – Environmental Defenders on the Frontline – Ihmisoikeudet ja ympäristönpuolustajat etulinjassa järjestettiin tiistaina 31.5. Helsingissä sekä verkossa. Löydät jokaisen keskusteluosion erillisenä videopätkänä jutun lopusta.

Aluksi Siemenpuun toiminnanjohtaja Hanna Matinpuro toivotti kaikki tervetulleeksi ja korosti sitä, että puhdas ja terveellinen ympäristö kuuluvat kaikille, ja niitä pitäisi ajatella osana ihmisoikeuksia.

Valtiosihteeri korosti haavoittuvassa asemassa olevia

Varsinaisen avauspuheenvuoron piti ulkoministerin valtiosihteeri Johanna Sumuvuori, joka korosti, että Suomen ulkopolitiikka on ihmisoikeusperustaista, ja ympäristö täytyy käsittää osana ihmisoikeuksia. Sumuvuori nosti puheessaan esille myös sitä, että haavoittuvassa asemassa olevat ovat yleensä niitä, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten.

YK:n ihmisoikeusneuvoston historiallisessa päätöslauselmassa tunnustetaan oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ihmisoikeutena ja huomioidaan, että ympäristön heikko tila, ilmastonmuutos ja kestämätön kehitys muodostavat yhden suurimmista ja vakavimmista uhista nykyisten ja tulevien sukupolvien ihmisoikeuksien toteutumiselle.

”Vaikka lauselma ei sido maita mihinkään, se kuitenkin ohjaa esimerkiksi lainsäädäntötyötä”, valtiosihteeri korosti.

Suomi on tällä hetkellä uudistamassa ilmastolakiaan ja sen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Vaikka ympäristönsuojelijat ovat etulinjassa puolustamassa oikeutta puhtaaseen ympäristöön, heitä vainotaan ympäri maailman.

”Yli 200 ympäristönpuolustajaa tapettiin pelkästään vuonna 2020”, Sumuvuori sanoi.

Valtiosihteeri kertoikin, että Suomi myös antaa rahaa kansalaisyhteiskunnan toimintatilan turvaamiseen ja sellaisille tahoille, jotka pyrkivät varmistamaan ympäristönpuolustajien turvallisuuden.

Maailman mahdit eivät tunnusta oikeutta puhtaaseen ympäristöön

Helsingin yliopiston kestävän kehityksen apulaisprofessori Dorothée Cambou puolestaan kiinnitti huomiota puheenvuorossaan siihen, että tarvitaan kansainvälisiä mekanismeja turvaamaan oikeus puhtaaseen ympäristöön ihmisoikeutena.

Yli sata maata tunnustaa jo nyt oikeuden puhtaaseen ympäristöön osaksi ihmisoikeuksia perustuslaissaan. Toisaalta osa maailman väestöltään ja voimaltaan suurimmista maista, kuten Kiina tai USA, eivät vielä tunnusta tätä oikeutta.

”Toisaalta tämä oikeus ei ole ihmelääke luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tai ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen”, Cambou sanoi.

Hän kuitenkin korosti, että koska luonnonsuojelijat nähdään yhä useammin ihmisoikeuksien puolustajina, on oikeus puhtaaseen ympäristöön yksi mekanismi, joilla luonnonsuojelijoita voidaan suojella.

”Näin he voivat esimerkiksi haastaa valtioita ympäristöoikeuskysymyksissä, ilman, että heidän henkensä olisi vaarassa.”

Cambou mainitsi alkuperäiskansoista Argentiinan lakat, jotka vetosivat Inter-Amerikkalaiseen tuomioistuimeen sillä perusteella, että valtio oli epäonnistunut suojelemaan heidän oikeuttaan puhtaaseen ympäristöön.

”Koska yhtiöitä on vaikeaa saada tekemään tarpeellisia toimia ympäristön puolustamiseksi, voidaan oikeutta puhtaaseen ympäristöön sekä sen laiminlyömistä käyttää mekanismina valtioiden ja yhtiöiden saattamiseksi vastuuseen”, Cambou sanoi.

Cambou kuitenkin korosti sen tärkeyttä, että oikeuden puhtaaseen ympäristöön täytyy myös hyödyttää niitä ihmisiä, jotka ovat kaikista heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa. Monesti niin kutsuttu vihreä siirtymä voi johtaa vihreään kolonialismiin, jossa siirtymän haitat kasautuvat tietyille ihmisryhmille. Niinpä onkin tärkeää, että tunnistetaan myös esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeudet.

”Esimerkiksi Norjassa tehtiin päätös, että saamelaisalueille rakennetut tyylimyllyt täytyi purkaa, sillä ne aiheuttivat haittaa poronhoidolle.”

Ensimmäisessä paneelikeskustelussa puhuttiin muun muassa muutoksista lakiin

Paneelin ensimmäisessä osiossa otsikolla Right to a clean, healthy and sustainable environment – Oikeus puhtaaseen, terveeseen ja kestävään ympäristöön keskustelivat kenialainen ympäristönpuolustaja Phyllis Omido CJGEA-järjestöstä sekä asianajaja Matti Kattainen Suomen luonnonsuojeluliitosta. Keskustelua moderoi Heta-Elena Heiskanen ympäristöministeriöstä.

Paneelikeskustelussa korostettiin sitä, että puolet maailman väestöstä elää alueilla, jotka ovat erityisen haavoittuvaisia ympäristönmuutoksen kannalta. Ilmastonmuutos ei ole vain ilmasto-ongelma, vaan se linkittyy vahvasti ihmisoikeuksiin, sillä siitä juuri yhteiskunnissa muutenkin haavoittuvassa asemassa olevat, kuten alkuperäiskansojen edustajat.

Phyllis Omido kertoi omassa puheenvuorossaan, että Keniassa vuonna 2010 uusittu perustuslaki tunnustaa ympäristöoikeudet. Silti valtio sekä yritykset ovat olleet hitaita reagoimaan lain mukaisesti. Keniassa ympäristönpuolustajat ovat olleet ja ovat edelleen vainottuja työnsä vuoksi ja siksi he tarvitsevat suojelua.

Matti Kattainen puolestaan sanoi, että Suomen luonnonsuojelulain normiperusteena on ollut vuodesta 1995 alkaen myös muun muassa Euroopan unionin neuvoston direktiivit.

Suomessa on myös tietynlaista epäluuloa esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan ja yritystoiminnan välillä, esimerkkinä tästä on vaikkapa kaivosteollisuus. Keskustelijat olivat sitä mieltä, että luottamuksen rakentamiseksi tarvitaan lainmuutoksia. Suomessa valtiolla on myös mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksiin, sillä se omistaa ainakin osan esimerkiksi isoista metalliteollisuuden yhtiöistä.

Paneelissa todettiin myös, että EU-komission esitys uudeksi yritysvastuulain direktiiviksi ei ole täydellinen, mutta se on hyvä päänavaus kestävämmän ja ihmisoikeuksia kunnioittavan yritystoiminnan hyväksi.

Alkuperäiskansojen oikeudet toisen paneelin keskiössä

Paneelikeskustelun toisessa osiossa keskusteltiin otsikon Indigenous peoples and land rights: Challenges and opportunities – Alkuperäiskansat ja maaoikeudet: haasteet ja mahdollisuudet. Keskusteluun osallistuivat Shankar Limbu KIOSin tukemasta LAHURNIP-järjestöstä, joka edistää alkuperäiskansojen oikeuksia Nepalissa, Oula-Antti Labba Saamelaisneuvostosta sekä Päivi Michael Finnfundista. Keskustelua moderoi Dorothée Cambou.

Paneelissa käytiin keskustelua alkuperäiskansojen oikeuksista maahan ja siitä, miten alkuperäiskansat voivat edistää ympäristönsuojelua. Shankar Limbu korosti sitä, että maaoikeudet ovat alkuperäiskansojen oikeuksien ytimessä. Monen alkuperäiskansan edustajan identiteettiin kuuluu se, että heillä on vahva yhteys luontoon ja maahan, jota he asuttavat. Nepalissa on peräti noin 59 virallisesti tunnustettua alkuperäiskansaa. Limbu mainitsi puheenvuorossaan myös kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimuksen 169, joka takaa alkuperäiskansojen yhdenvertaisen kohtelun. Limbun mukaan sopimus on yksi parhaista keinoista edistää alkuperäiskansojen oikeuksia.

Oula-Antti Labba kertoi puolestaan, että Saamelaisneuvosto on ajanut vuodesta 1956 lähtien saamelaisten oikeuksia niin kansainvälisesti kuin kansallisellakin tasolla. Neuvosto osallistuu erilaisiin prosesseihin YK:ssa sekä kansallisella tasolla se auttaa saamelaisia oikeudenhaltijoita sekä pyrkii vaikuttamaan saamelaisasioita koskevaan lainsäädäntöön kuten kaivoslakiin.  Labba korosti sitä, että Suomi ja Ruotsi eivät ole ratifioineet ILO 169:a, vaikka YK:n ihmisoikeuskomitea suositteli huhtikuussa 2021, että Suomi harkitsisi ILO 169 -sopimuksen voimaansaattamista. Norja on ratifioinut sopimuksen, mutta sen voimaansaattaminen on Norjassakin vielä kesken.

Labba nosti kuriositeettina esiin myös sen, että suomeksi harvaan asutuista alueista käytetään nimeä erämaa, eli maa, joka on asumaton eikä kuulu kellekään, vaikka maa on tärkeä osa saamelaisten kulttuuria.

Päivi Michael suomalaisesta kehitysrahoittaja Finnfundista puolestaan kommentoi, että Finnfund pyrkii tekemään ympäristöä ja sosiaalisia oikeuksia koskevia vaikuttavuusarviointeja. Finnfund tarjoaa pitkäaikaisia sijoituslainoja ja riskipääomaa yksityisten yritysten hankkeisiin kehittyvissä maissa. Michaelin mukaan Finnfundilla on standardeja, joista yksi koskee erityisesti alkuperäiskansojen oikeuksia. Finnfund tekee myös ylimääräisen riskiarvioinnin ihmisoikeuksien suhteen ennen sijoituspäätöstä. Michaelin mukaan suuri osa tästä työstä pyrkii ennaltaehkäisyyn, mutta seurantaa tehdään myös jälkikäteen.

Kolmannessa keskustelussa puhuttiin aktivistien turvallisuudesta

Kolmannessa paneelissa keskusteltiin ympäristönpuolustajien asemasta otsikolla Protection and support for environmental defenders: security issues, challenges and opportunities – Ympäristönpuolustajien suojelu ja tuki: turvallisuuskysymykset, haasteet ja mahdollisuudet. Keskusteluun osallistuivat kenialainen ympäristönpuolustaja Tom Bicko Ooko CJGEA-järjestöstä, Shankar Limbu LAHURNIPista, Matti Kattainen Luonnonsuojeluliitosta sekä aktivisti Iiris Laisi Elokapinasta. Keskustelua moderoi Anu Tuukkanen ihmisoikeusjärjestö Amnestystä.

Ympäristönpuolustajat sekä alkuperäiskansojen oikeuksien puolustajat kohtaavat esimerkiksi kostotoimia, kun he taistelevat suuryrityksiä vastaan. Maailmaa on myös leimannut kansalaisyhteiskunnan tilan kapeneminen. Koska paneelissa oli paljon ympäristönpuolustajia, keskustelivat he omista kokemuksistaan aktivistien toimintatilan rajoittamisesta sekä hyvistä toimintamalleista aktivismin ja aktivistien turvaamiseksi.

Esimerkiksi Nepalissa aktivisteja voidaan vangita sillä verukkeella, että he ovat uhka rauhalle ja turvallisuudelle. Äärimmäistapauksissa Nepalissa on myös pahoinpidelty ympäristönpuolustajia. Shankar Limbu mainitsi, että kansainvälinen yhteistyö sekä kansainväliset organisaatiot ovat paras turva ympäristön ja ihmisoikeuksien puolustajille.

Keniassa puolestaan äänestettiin vuonna 2015 ihmisoikeuspuolustajien turvallisuuden takaavaa resoluutiota vastaan. Maa on yksi vaarallisimmista maa- ja ympäristöoikeuksien puolustajille. Ympäristönpuolustajia vastaan saatetaan nostaa tekaistuja syytteitä ja on vaikeaa puolustautua syytteiltä.

Elokapinan Iiris Laisi pohti, että Suomessa ympäristönpuolustajat ovat etuoikeutetussa asemassa verrattuna useisiin ulkomaisiin kollegoihinsa. Iso ongelma Suomessa on nettihäiriköinti ja siellä ihmisten hiljentäminen.

Hyvänä työkaluna ihmisoikeuksien ja ympäristönpuolustajien turvaamiseksi mainittiin järjestö Frontline Defenders, joka pystyy esimerkiksi sijoittamaan ihmisoikeuspuolustajia muualle kuin kotiinsa nopeallakin aikataululla ja näin varmistamaan heidän turvallisuutensa. Toisena keinona mainittiin oikeuksien vahvistaminen sekä sen varmistaminen, että kaikki saavat oikeutta, Suomessakin.

Paneelien jälkeen siirryttiin vielä kommenttiosioon sekä loppupuheenvuoroon, joista kommenttiosion piti ihmisoikeussuurlähettiläs Rauno Merisaari ulkoministeriöstä. Merisaari korosti paikallisten ihmisten ja yhteisöjen osallistumisen ja osallistamisen tärkeyttä eri hankkeissa kuin lainsäädännön tasollakin.

”Vain yhteistyössä alkuperäisyhteisöjen kanssa saadaan aikaan kestäviä ratkaisuja esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden kannalta”, Merisaari sanoi.

Loppupuheenvuorossa KIOSin toiminnanjohtaja Kim Remitz korosti, että haasteet ovat kansainvälisiä, ja Suomenkin tulee valmistautua kapenevaan kansalaisyhteiskunnan tilaan. Remitz myös kuulutti tiiviimpää yhteistyötä ympäristönpuolustajien ja ihmisoikeuspuolustajien välille.

Related news (0)