Laitonta rakkautta?

Homoseksuaalisuuden dekriminalisointi on vaikuttanut ja vaikuttaisi Suomessa sekä maailmalla LHBTIQ+-yhteisön asemaan. Kaksi aktivistia Suomesta ja Keniasta kertovat, miten. Dekriminalisaatiolla tarkoitetaan teon rangaistavuuden poistamista.

”Olen Ulf Månsson. Olin itse vasta 15-vuotias, kun homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin (1971) Suomessa ja silloin vahvasti ’kaapissa’. Mutta, kun parikymppisenä tulin ulos kaapista, koin ikään kuin jälkikäteen, miten nöyryyttävää ja väärin tuo kriminalisointi oli ollut. Kun tapasin minua vanhempia homoja, jotka olivat eläneet osan elämästään ’rikollisina’, koin, että heidän kokemiaan vääryyksiä oli saatava korjattua. Se varmasti edesauttoi sitä, että nuorena oikeustieteen opiskelijana ryhdyin ajamaan homojen aseman parantamista ensin Setassa ja myöhemmin myös kansainvälisesti IGAssa (nykyisin ILGA). Tätä toimintaa jatkoin myös asianajajan urallani, oman toimieni ohessa.

Ulf Månsson Eduskuntatalon portailla osoittamassa mieltään kehotuskieltoa vastaan vuonna 1980.

Homoseksuaalisten tekojen dekriminalisointiin vaikutti Suomessa etenkin se, että muut pohjoismaat olivat poistaneet kriminalisoinnin. Näin meilläkin ymmärrettiin, ettei ole oikein rangaista ketään sellaisesta käyttäytymisestä, joka perustuu ihmisen synnynnäiseen perusolemukseen, ja jolla ei vahingoiteta ketään. Dekriminalisointihanke ’piilotettiin’ osaksi seksuaalirikoksia koskevaa kokonaisuudistusta, ilmeisesti siinä toivossa, ettei asiaan kiinnitettäisi enempää huomiota. Lakiin saatiin kuitenkin ujutettua kehotuskieltopykälä, jolla kiellettiin ’julkinen kehottaminen homoseksuaalisuuteen’ ja lisäksi lakiin jäi homoja koskevat korkeammat ns. suojaikärajat. Tätä perusteltiin viettelyteorialla, eli väitetysti homouteen voitaisiin ’houkutella’ ja ’vaaravyöhykkeessä’ olivat erityisesti nuoret ihmiset. Varmemmaksi vakuudeksi uudistuksen kirjallisiin perusteluihin vielä lisättiin huomautus siitä, ettei uudistus tarkoittanut sitä, että homoseksuaalisuus olisi yhteiskunnan kannalta hyväksyttävä ilmiö, ja tämä asenne jäi voimaan vielä pitkäksi aikaa, kunnes vihdoin tästä kehotuskiellosta ja syrjivistä ikärajoista päästiin eroon toisen kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Ulf Månsson osallistumassa Pride-festivaaleille.

Itse dekriminalisaatio ei ole varsinaisesti vaikuttanut omaan elämääni, koska en ole missään vaiheessa aktiivista elämääni elänyt rikollisena, mutta kriminalisoinnin jättämät jäljet ovat vaikuttaneet sekä minun että kanssaihmisten elämään. Tällä tarkoitan sitä, että vielä pitkään 1980- ja 1990-luvulla olen nähnyt ja osin itsekin kokenut homoihin kohdistuvaa syrjintää ja väheksyntää. Toisaalta avoimesti homona jo vuosikymmeniä eläneenä voin todeta, että on ollut hienoa olla osa yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta, joista en nuoruudessani voinut edes unelmoida.

Mielestäni tämän päivän Suomi on hyvinkin tasa-arvoinen, sekä lainsäädännön että asenneilmaston osalta, mitä homoihin tulee. Sen sijaan translain uudistus vielä hiertää, mutta eiköhän sekin kohta korjata kuntoon. Enemmän olen huolissani kansainvälisestä tilanteesta, homojen ihmisoikeuksia loukataan paitsi tietenkin Venäjällä ja Kiinassa ja lukuisissa muissa Aasian, Lähi-idän ja Afrikan maissa, myös EU-maissa kuten Unkarissa ja Puolassa. Toivon, että Suomi ottaisi aktiivisen roolin homojen syrjinnän kitkemisessä kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä, joissa se vain on mahdollista.”

Imani Kimiri työskentelee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavassa NGLHRC:ssä.

”Olen Imani Kimiri. Työskentelen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ajavassa NGLHRC:ssä (NationalGay and Lesbian Human Rights Commission).  Dekriminalisaatio on ollut asia, jota monet LHBTIQ-yhteisön jäsenet ovat halunneet jo pitkän aikaa. Keniassa homoseksuaalisuus on laitonta ja siitä voidaan tuomita jopa 14 vuodeksi vankeuteen. Laki on peräisin Britannian siirtomaa-ajoilta.

Keniassa homoseksuaalisuus on tunnustettua silloin, kun puhutaan terveydestä, erityisesti AIDSiin liittyen. Muut ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset, kuten sanan- ja yhdistymisvapaus, tasa-arvo, yksityisyys ja ihmisarvo sekä muun muassa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, laahaavat perässä.

2000-luvun puolivälissä tuomioistuimet antoivat tuomioita, joita pidetään edelleen ennakkotapauksina ja siten pidetään kiinni epäreilusta lainsäädännöstä. Vuonna 2010 Kenia sai uuden perustuslain, joka toi mukanaan toivoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajille ja sen perusteella osa syrjivistä laeista on saatukin kumottua. Vuodesta 2014 olemme ajaneet homoseksuaalisuuden dekriminalisaatiota Keniassa, ja vuonna 2016 asia jätettiin hovioikeuden käsittelyyn. Vuonna 2019 Kenian korkein oikeus päätti pitäytyä laissa, joka edelleen syrjii LHBTIQ+yhteisöä. Tuomarit hylkäsivät väitteen, jonka mukaan homoseksuaalisuuden kielto olisi vastoin vuoden 2010 perustuslakia, joka suojelee kaikkien kansalaisten yksityisyyttä ja ihmisarvoa. Tällä hetkellä asia on muutoksenhakutuomioistuimessa.

NGLHRC:n toimistosta Kenian pääkaupungissa Nairobissa on tullut turvapaikka sateenkaariväestölle.

Toimistostamme on tullut tärkeä paikka LHBTIQ+-yhteisölle, sillä se on turvallinen tila, jossa he voivat olla omia itsejään ilman pelkoa syrjityksi tulemisesta. Olemme järjestäneet siellä useita tapahtumia, kuten End of Year Queer -juhlat. Tapahtumat ovat saaneet ihmiset tulemaan yhteen ja jakamaan toistensa iloja ja suruja.”