Nepalin vaaleihin kohdistuu sekä toivoa uudistuksista että huolta ihmisoikeuksien toteutumisesta

Nepal valmistautuu vuoden 2026 parlamenttivaaleihin tilanteessa, jossa kansalaisyhteiskunnan tunnelma on yhtä aikaa toiveikas ja jännittynyt. KIOSin tukemat ruohonjuuritason järjestöt kuvaavat ilmapiiriä kaksijakoiseksi: vaaleihin kohdistuu paljon odotuksia, mutta samalla tilaa kaventavat lisääntynyt polarisaatio, väärän tiedon leviäminen ja kasvava painostus ihmisoikeuspuolustajia kohtaan. Samalla järjestöt kertovat lisääntyneestä aktiivisuudesta ja siitä, että toivo demokratian suunnan kääntymisestä on edelleen vahva. 

Vaalit järjestetään 5. maaliskuuta ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun nuorten johtamat korruptionvastaiset protestit kaatoivat edellisen hallituksen syksyllä 2025. Lähes 19 miljoonaa äänestäjää valitsee uuden parlamentin tilanteessa, jossa keskeisiä teemoja ovat korruption kitkeminen, työttömyys ja talouden heikko tilanne. Syyskuun mielenosoitusten jälkeen KIOS julkaisi uutisen Nepalin demokratiakehityksestä kumppanijärjestöjen viestien pohjalta. KIOS tukee Nepalissa eri teemojen parissa toimivia ihmisoikeusjärjestöjä, tällä hetkellä KIOSilla on käynnissä seitsemän rahoitusta. KIOSin tukemia järjestöjä ovat Citizenship Affected People’s Network (CAPN), Friends Affected & Infected Together in Hand (FAITH), Feminist Dalit Organisation (FEDO), International Institute for Human Rights, Environment and Development (INHURED), Lawyers’ Association for Human Rights of Nepalese Indigenous Peoples (LAHURNIP), Samari Utthan Sewa (SUS) ja Youth Advocacy Nepal (YAN). Nyt, vaalien lähestyessä, kysyimme KIOSin tukemilta nepalilaisilta ihmisoikeusjärjestöiltä, miltä Nepalin tulevaisuus heidän näkökulmastaan näyttää. 

Kansalaisyhteiskunta toimii aktiivisesti, mutta toimintatila kapenee  

INHUREDin perustaja ja presidentti Gopal Siwakoti kuvaa ilmapiiriä vaalien lähestyessä seuraavasti: “Nepalin lähestyessä vaaleja kansalaisyhteiskunta on yhtä aikaa energinen ja huolestunut. Ruohonjuuritason ryhmät vaativat vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä, mutta aiemmista kriiseistä kumpuava epäluottamus varjostaa tunnelmaa.” 

Monet KIOSin tukemista järjestöistä keskittyvätkin tällä hetkellä vaaleihin liittyvään työhön: ne viestivät ihmisoikeuksista puolueille, kouluttavat äänestäjiä heidän oikeuksistaan ja tarkkailevat vaalien oikeudenmukaisuutta. Arvioissa kansalaisyhteiskunta näyttäytyy yhtä aikaa aktiivisena ja varovaisena. Poliittinen polarisaatio, epäluottamus ja lisääntyvä paine kaventavat toimintamahdollisuuksia, ja ilmiöt kuten verkkohäirintä, median itsesensuuri ja joissain tapauksissa suora uhkailu vaikeuttavat työtä. 

FEDOn, KIOSin rahoittaman dalit-oikeuksia edistävän järjestön, viesti tiivistää nämä näkemykset seuraavasti: “Erityisesti nuorten ja marginalisoitujen ryhmien keskuudessa on lisääntynyt kiinnostus osallisuuteen, hallinnon vastuullisuuteen ja vaaliosallistumiseen. Samalla pitkäjänteinen kampanjointi vaikeutuu poliittisen polarisaation, niukkojen resurssien ja kapenevan kansalaisyhteiskunnan tilan vuoksi. Jotta historiallisesti syrjittyjen ryhmien ääni tulisi huomioiduksi, erilaiset toimijat ovat keskittyneet äänestäjien tietoisuuden lisäämiseen, osallistamisen vahvistamiseen ja demokraattisten prosessien seurantaan.” 

Nuoret vaativat muutosta ja ovat nousseet poliittiseksi voimaksi 

Nuorten johtamat protestit ja kampanjat ovat lisänneet kansalaisten osallistumista ja nostaneet esiin kysymyksiä korruptiosta, hallinnon vastuullisuudesta ja perustuslaillisista oikeuksista. Naisseksityöntekijöiden oikeuksia edistävän järjestön FAITHin mukaan nuoret korostava nyt, että äänestäminen on kansalaisvelvollisuus ja ensimmäistä kertaa äänestävien määrän odotetaankin kasvattavan vaaliaktiivisuutta. 

Nuorten näkyvä järjestäytyminen on vaikuttanut puolueiden kampanjointiin, ehdokasvalintoihin ja poliittiseen keskusteluun tavoilla, joita monet tukemamme järjestöt kuvaavat historiallisiksi. YANin perustaja Naren Khatiwada kuvaa muutosta näin: ”Nuorten johtamat protestit ovat muokanneet Nepalin poliittista maisemaa ja vaalidynamiikkaa monin tavoin. Puolueet, kuten Nepali Congress, ovat kokeneet johtajavaihdoksia, ja muut puolueet ovat vastaavasti paineen alla harkinneet sukupolvenvaihdoksia. Sekä vakiintuneet että uudet puolueet ovat nimenneet enemmän nuoria ehdokkaita tuleviin vaaleihin.” Narenin mukaan painotus on selvästi siirtynyt hyvään hallintoon, nuorten työllisyyteen, laadukkaaseen koulutukseen ja vastuullisuuteen. Poliittiset toimijat keskittyvät siis aiempaa enemmän nuorten näkökulmiin. Tämä heijastaa nuorten vahvempaa osallistumista demokraattisiin prosesseihin. 

Marginalisoitujen ryhmien oikeudet jäämässä varjoon 

Nuorten ja marginalisoitujen ryhmien poliittinen aktiivisuus siis kasvaa, erityisesti osallisuuden, hallinnon vastuullisuuden ja äänestämisen teemoissa. Kuitenkin samaan aikaan poliittinen polarisaatio, niukat resurssit ja kaventuva kansalaisyhteiskunnan tila vaikeuttavat pitkäjänteistä kampanjointia. Vaikka nuoret näkyvät aiempaa vahvemmin julkisessa keskustelussa, päätöksenteon tiloissa marginalisoidut yhteisöt ovat vaarassa jäädä edelleen aliedustetuiksi. 

Marginalisoitujen ryhmien poliittista osallistumista rajoittavat edelleen merkittävät rakenteelliset esteet. Esimerkiksi dalitien oikeuksia ja dalit-sateenkaarioikeuksia edistävältä SUSilta saatu tieto kertoo, että dalittaustaisia sateenkaariehdokkaita ei ole lainkaan, ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille jo pelkkä äänestäjärekisteröinti voi olla turvatonta. Rekisteröintipisteillä koettu nöyryyttävä kohtelu, pelko identiteetin paljastumisesta sekä perheen ja yhteisön paine estävät monia osallistumasta vaaleihin edes äänestäjänä. FEDO puolestaan muistuttaa, että dalitnaiset, tytöt ja muut marginalisoidut naiset kohtaavat syrjintää ja uhkailua, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan osallistua päätöksentekoon ja vaaliprosesseihin. Viestit korostavat, että turvallisen ja yhdenvertaisen osallistumisen varmistaminen on keskeinen haaste. Ilman sitä marginalisoitujen äänet jäävät kuulumatta. 

LAHURNIP, KIOSin tukema alkuperäiskansojen oikeuksia edistävä järjestö, nostaa esiin vakavan huolen siitä, että alkuperäiskansojen itsehallintoa ja kansainvälisiä velvoitteita, kuten ILO 169 -sopimusta ja YK:n alkuperäiskansajulistusta, ei ole toimeenpantu asianmukaisesti eikä ne nouse riittävästi esille myöskään nyt vaalikampanjoissa: 

”Nuorten johtamat liikkeet ovat lisänneet kansalaisten osallistumista ja nostaneet esiin hallinnon sekä vastuullisuuden ongelmia. Alkuperäiskansojen vaatimukset – maanomistus, autonomia, itsemääräämisoikeus ja perinteinen hallintomalli – jäävät kuitenkin pitkälti huomiotta. Alkuperäiskansojen nuoret pyrkivät tuomaan nämä kysymykset julkiseen keskusteluun, mutta poliittiset puolueet sivuuttavat ne yhä.”, sanoo Durga Mani Rai LAHURNIPistä.  

Vaalit voivat avata uuden suunnan – tai syventää jännitteitä 

KIOSin kumppanit näkevät, että vaalit voivat toimia käännekohtana, joka vahvistaa demokraattisia instituutioita, lisää avoimuutta ja vahvistaa syrjittyjen ryhmien asemaa. Digitaalinen osallistuminen, nuorten mobilisaatio ja siirtotyöntekijöiden poliittisten oikeuksien edistäminen voivat uudistaa poliittista kulttuuria. 

FEDO korostaa kansalaisjärjestöjen roolia, erityisesti merkityksellisen osallisuuden edistäjinä: ”Mahdollisuuksia syntyy, kun on riittävästi julkisia tiloja nostaa esiin osallisuuteen, oikeuksiin ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä sekä vahvistaa instituutioita. Meidän kaltaisemme järjestö toimii sillanrakentajana yhteisöjen ja instituutioiden välillä.” 

Samalla riskit ovat huomattavat: populismin voimistuminen, kansalaisyhteiskunnan tilan kaventuminen, rakenteellisen syrjinnän jatkuminen ja rankaisemattomuuden syveneminen. 

SUSin toiminnanjohtaja Bimala Gayak ja ohjelmapäällikkö Shiva Hari Gyawali tiivistävät tilanteen näin: “Kaikista jännitteistä ja kaventuvasta toimintatilasta huolimatta näissä vaaleissa on todellista toivoa. Nuorten ja marginalisoitujen ehdokkaiden nousu ja laajentunut keskustelu korruption kitkemisestä kertovat yhteiskunnasta, joka neuvottelee aktiivisesti tulevaisuudestaan.” 

Tästä huolimatta KIOSin tukemat järjestöt jakavat näkemyksen, että Nepalin instituutiot ja rakenteet ovat valmiita turvallisten, vapaiden ja reilujen vaalien järjestämiseen. YANin Naren toteaa: ”kansallinen vaalikomissio ja asiaankuuluvat valtion viranomaiset ovat suurelta osin saaneet menettelylliset ja logistiset valmistelut valmiiksi. Vaikka puolueiden väliset satunnaiset jännitteet voivat tuoda haasteita, institutionaaliset puitteet ovat olemassa uskottavien vaalien varmistamiseksi.” 

Mikä nuorten johtamien protestien vaikutus ja niiden jälkiseuraukset lopulta ovat, on edelleen avoinna. Esimerkiksi FAITH huomauttaa, että ”todellinen vaikutus riippuu kuitenkin nuorten poliittisesta osallistumisesta vaalipäivään saakka ja siitä, kykenevätkö uudet poliittiset toimijat muuttamaan aktivismin ääniksi.’” 

Vaalien jälkeen alkaa ratkaiseva työ demokratian ja oikeuksien vahvistamiseksi  

Vaalien jälkeiselle ajalle KIOSin tukemat järjestöt esittävät useita odotuksia ja toiveita. Niihin kuuluvat rauhanomainen vaalitulosten hyväksyminen, poliittisen vakauden ja perustuslaillisen järjestyksen vahvistuminen sekä nuorten ja marginalisoitujen ryhmien aito osallistuminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kumppanit odottavat myös tiiviimpää yhteistyötä valtion ja kansalaisyhteiskunnan välillä, ihmisoikeuksia ja alkuperäiskansojen autonomiaa tukevia politiikkatoimia sekä avointa ja vastuullista poliittista kulttuuria. Vaalien jälkeistä aikaa kuvataan yhdeksi ratkaisevimmista vaiheista Nepalin lähihistoriassa. Järjestöt painottavat, että poliittinen johto voi palauttaa luottamusta vain, jos se kuuntelee protestien taustalla olleita huolia ja vastaa niihin johdonmukaisilla, ihmis- ja perusoikeuksia kunnioittavilla ratkaisuilla. 

INHUREDin mukaan keskeistä on, että poliittiset toimijat sitoutuvat läpinäkyvyyteen ja ottavat kansalaisyhteiskunnan aidosti mukaan päätöksentekoon. Gopal Siwakotin kertookin, että “kansalaisyhteiskunta on nähtävä kumppanina. Demokratiaa ei voi vain luvata, sen täytyy näkyä myös jokapäiväisessä elämässä.” Myös LAHURNIP korostaa vastuullisuutta sekä alkuperäiskansojen oikeuksien vahvistamista. Durga Mani Rai muistuttaa, että “puolueiden on priorisoitava alkuperäiskansojen oikeudet ja itsehallinto, jotta demokratia voi olla aidosti osallistavaa.” 

Nuorten parissa työskentelevä YAN näkee vaalien jälkeisessä ajassa mahdollisuuden poliittiseen vakautumiseen, mikäli keskiöön nostetaan taloudellinen ja institutionaalinen jälleenrakentaminen. Narenin toive on, että ”Nepaliin palaa perustuslaillinen normaalitila. Vakaa ja vastuullinen hallitus, jolla on selkeä uudistusohjelma, olisi ratkaisevan tärkeä julkisen luottamuksen palauttamisessa ja demokraattisen hallinnon vahvistamisessa.”  

FEDO puolestaan kiinnittää huomion siihen, miten tärkeää on turvata marginalisoitujen yhteisöjen osallistuminen myös vaalien jälkeen. Heidän mukaansa “edistystä mitataan teoissa, jotka kaventavat eriarvoisuutta ja vahvistavat instituutioita.” 

SUS pitää nykyhetkeä sekä riskialttiina että täynnä mahdollisuuksia. Järjestö korostaa, että demokratia voi vahvistua, jos uusi johto vastaa yhteiskunnan kasvaneisiin oikeudenmukaisuusvaatimuksiin. Kuten toiminnanjohtaja Bimala Gayak ja ohjelmapäällikkö Shiva Hari Gyawali tiivistävät kansalaisyhteiskunnan toiveet omasta näkökulmastaan: ”on toivoa, että Z-sukupolven energia, sateenkaariehdokkaiden rohkeus ja kansalaisyhteiskunnan sinnikkyys kannustavat poliittisia toimijoita parempaan vastuullisuuteen ja avoimuuteen. Jos vaalien jälkeinen johto asettaa etusijalle osallisuuden, oikeudenmukaisuuden ja vuoropuhelun jakautumisen sijaan, tästä hetkestä voi tulla käännekohta kohti syvempää demokraattista osallistumista.’” 

Viestien perusteella Nepalin tulevaisuus riippuu siitä, pystyykö uusi hallinto rakentamaan poliittista kulttuuria, joka perustuu luottamukseen, osallisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Vaalit voivat toimia alkusysäyksenä uudelle luvulle. Mutta vain, jos vaalien jälkeiset teot vastaavat kansalaisten odotuksiin.