Pakkohäädöt Kathmandussa uhkaavat ihmisoikeuksia
Nepalin Kathmandun laaksossa nopeasti kehittyvä tilanne herättää vakavaa huolta ihmisoikeuksista, sillä laajamittaiset pakkohäädöt ajavat tuhansia ihmisiä pois pitkään olemassa olleista jokivarsien asutuksista. Häädöt vaikuttavat suoraan yhteisöihin, joissa Samari Utthan Sewa (SUS), KIOSin tukema järjestö, parhaillaan toteuttaa toimintaansa.
Nepalin hallitus on käynnistänyt purkukampanjan, joka kohdistuu niin sanottuihin luvattomiin asutuksiin jokien varsilla Kathmandun laaksossa, mukaan lukien Thapathali, Gairigaun, Sinamangal ja Manohara. Käynnissä oleva häätökampanja on osa hallituksen 100 kohdan toimintaohjelmaa, ja sen odotetaan jatkuvan lähipäivinä.
Huhtikuun 22. päivä 2026, pian sisäministeri Sudan Gurungin eron jälkeen, pääministeri Balendra ”Balen” Shah kutsui koolle turvallisuusviranomaisten korkean tason kokouksen, johon osallistuivat muun muassa Nepalin armeija, aseistettu poliisi ja Nepalin poliisi. Hän antoi määräyksen asutusten tyhjentämisestä viikonloppuna 25.–26. huhtikuuta. Kathmandun piiritason turvallisuuskomitea vahvisti päätöksen häätöjen toimeenpanosta 23. huhtikuuta kokouksessa, johon osallistuivat Kathmandun metropolikaupungin sekä turvallisuusviranomaisten edustajat.
SUS, paikallinen ihmisoikeusjärjestö ja KIOSin kumppani, on toteuttanut Kathmandussa toimintaa, joka keskittyy tietoisuuden lisäämiseen ja tuen tarjoamiseen daliteille, vammaisille henkilöille, naisille ja tytöille sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille. Turvan ja omaisuuden äkillinen menetys sekä elinkeinojen ja kotitalouksien vakauden järkkyminen lisäävät merkittävästi riskejä näille jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille.
Monet asukkaista ovat riippuvaisia lähellä sijaitsevasta epävirallisesta työstä (päiväpalkkatyö, kotityö, katukauppa, seksityö), ja myös ne tuensaajat, jotka olivat harjoittaneet kotieläinten pitoa, kärsivät suoraan häädöstä.
– Samari Utthan Sewa
Pakkohäätö ilman turvallisia vaihtoehtoja
Kaupunkikehitysministeriössä 24. huhtikuuta pidetyssä kokouksessa linjattiin suunnitelmia häätöjen hallinnoimiseksi, mukaan lukien tiedotuskampanjat, humanitaarinen apu sekä haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien – kuten lasten, vammaisten henkilöiden, raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden naisten, ikääntyneiden sekä pitkäaikaissairaiden – priorisointi. Purkutöiden alettua osa asukkaista pystyi siirtämään tavaransa ja etsimään vaihtoehtoista majoitusta. Monet jäivät kuitenkin alttiiseen ja turvattomaan asemaan, kun heidän kotinsa tuhottiin ilman selkeitä tai turvallisia uudelleensijoittamissuunnitelmia.
Kathmandun epäviralliset asutukset ovat pitkään toimineet tärkeänä vaihtoehtona marginalisoiduille ryhmille, kuten daliteille ja LGBTQIA+-ihmisille, jotka kohtaavat usein syrjintää ja poissulkemista yrittäessään vuokrata asuntoa virallisilta kaupunkialueilta.
– Samari Utthan Sewa
Viranomaiset ilmoittivat, että ihmiset siirretään väliaikaisesti vastaanottokeskuksiin ja suojiin, joissa tarjotaan ruokaa, vettä ja terveyspalveluita. Sieltä perheet on tarkoitus siirtää nimetyille lyhytaikaisille asuinalueille, minkä jälkeen todentamisprosessit määrittäisivät, ketkä saavat jäädä. Ne, jotka eivät täytä todentamiskriteerejä, voidaan myöhemmin määrätä poistumaan, mikä lisää entisestään epävarmuutta ja turvattomuutta.
Lyhyt häätöaika sai monet perheet etsimään kiireellisesti vaihtoehtoja, kun taas toiset kyseenalaistivat järjestelyt ja niiden riittävyyden. Viranomaiset vakuuttavat, että humanitaariset näkökohdat on huomioitu kuljetusten, terveydenhuollon ja turvallisuusjärjestelyjen avulla, mutta todellisuudessa monet häätöjen kohteena olevat perheet ovat jääneet ilman tukea.
Vakavia ihmisoikeusloukkauksia
SUS on ilmaissut vakavan huolensa häätöjen ihmisoikeusvaikutuksista. Häätöjen kohteena olevat asutukset ovat toimineet sukupolvien ajan kotina maattomille perheille, ilmastosiirtolaisille sekä dalit-, janajati- ja työväenluokkaisille yhteisöille. Perheitä on siirretty väkisin väliaikaisiin vastaanottokeskuksiin ilman konkreettisia suunnitelmia pysyvästä uudelleensijoittamisesta, toimeentulosta tai turvallisuudesta.
Kansalaisjärjestöt raportoivat, että tiedonsaanti on ollut rajallista, mikä vaikeuttaa väistöön joutuneiden henkilöiden olosuhteiden seurantaa. Ihmisoikeuspuolustajat varoittavat, että ylikuormitetut ja turvattomat vastaanottokeskukset altistavat naiset, nuoret tytöt, lapset ja sateenkaarihenkilöt lisääntyneelle väkivallalle, hyväksikäytölle ja seksuaaliselle väkivallalle. Häädettyjen asukkaiden kohtelu on myös aiheuttanut laajaa psyykkistä ahdistusta ja pelkoa yhteisöissä.
Lasten oikeudet ovat kärsineet erityisen vakavasti. Monien lasten koulunkäynti on keskeytynyt äkillisesti koeaikaan, ja omien kotien purkamisen todistaminen on aiheuttanut syvää psyykkistä traumaa, jolla voi olla pitkäaikaisia seurauksia. Raskaana olevat naiset, vastasynnyttäneet äidit, ikääntyneet henkilöt sekä vammaiset ovat erityisen suuressa vaarassa joutuessaan epävarmoihin ja turvattomiin elinoloihin.
Oikeudelliset velvoitteet on sivuutettu
Kansainväliset ihmisoikeusnormit ovat yksiselitteisiä: häätöihin tulee turvautua vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja niiden on noudatettava ihmisoikeuslainsäädäntöä. Valtioiden on tutkittava kaikki toteuttamiskelpoiset vaihtoehdot häätämiselle yhteistyössä yhteisöjen kanssa sekä varmistettava asianmukainen uudelleensijoittaminen, suojelu ja korvaukset.
Lisäksi Nepalin perustuslaki takaa oikeuden riittävään asumiseen sekä oikeuden ihmisarvoiseen elämään. Artikla 37 suojaa kansalaisia häätämiseltä muuten kuin lain mukaisesti, ja artikla 16 vahvistaa jokaisen oikeuden elää ihmisarvoisesti. SUSin mukaan nykyinen häätöprosessi on ristiriidassa sekä perustuslaillisten sitoumusten että kansainvälisten velvoitteiden kanssa.
Tarve vuoropuhelulle ja oikeusperustaiselle ratkaisulle
SUS kehottaa Nepalin hallitusta keskeyttämään pakkohäädöt, joita toteutetaan ilman valmistelua tai vaihtoehtoja, ja ryhtymään sen sijaan vuoropuheluun, yhteisymmärrykseen ja oikeudenmukaisiin hallintokäytäntöihin. Ennen lisätoimenpiteitä on varmistettava merkitykselliset uudelleensijoittamissuunnitelmat, mukaan lukien turvallinen maanhallinta sekä asuntojen omistusoikeuden laillinen siirto.
”Valtiolla on ensisijainen vastuu suojella kansalaistensa ihmisarvoa ja laillisia oikeuksia kaikessa toiminnassaan”, SUS korostaa.
Kehotamme valtiota luopumaan voimankäytön tiestä ja omaksumaan välittömästi vuoropuheluun, yhteisymmärrykseen ja oikeudenmukaiseen hallinnointiin perustuvat käytännöt. Tällaiset brutaalit toimet, joita toteutetaan ilman vaihtoehtoja tai valmistelua, heikentävät demokraattisen valtion perusolemusta.
Häätöjä dokumentoivat valokuvat on toimittanut KIOSin kumppanin Samari Utthan Sewan ohjelmapäällikkö Shiva Hari Gyawali huhtikuussa 2026.
Lähteitä (lista päivitetty 7.5.2026)
Samari Utthan Sewalta saadut päivitykset tilanteesta 26. ja 27. huhtikuuta 2026.
What follows the unplanned demolition? 5.5.2026
Nepal’s Squatter Evictions Raise Due Process Concerns – The Diplomat 4.5.2026
Government launches drive to clear riverbank settlements 25.4.2026
Government’s 100 to-do list: Various committees, taskforce to be formed by a month 31.3.2026
Inside temporary shelters, displaced families adjust after evictions 28.4.2026