Voices for Change — Estetystä tukahdutettuun: Kenian kansalaisyhteiskunnan uusi normaali

Kirjoittaja: Michelle Mwelesa

25. kesäkuuta 2024 on päivämäärä, joka jää ikuisesti Kenian muistiin. Miksi? Koska silloin Kenian parlamentti vallattiin.

Nairobissa, maan pääkaupungissa, jota aikoinaan kutsuttiin nimellä ”kaupunki auringon alla”, Parliament Roadia ympäröi nyt aavemainen hiljaisuus. Se ei ole rauhallista hiljaisuutta, vaan sanattoman surun synnyttämää. Tällä samalla asfalttitiellä vuodatettiin verta. Ei rikollisten eikä kapinallisten toimesta, vaan niiden tahojen, joiden tehtävänä on suojella ja palvella Kenian kansalaisia.

Laukausten äänet, huudot ja iskulauseet täyttivät ilman, kun kenialaiset jatkoivat marssiaan vallatakseen parlamenttia eli taloa, jonka tulisi edustaa kansaa. Miksi, joku voisi kysyä? Eräs nuori mies sanoi protestoivansa, koska hänellä ei ole enää mitään tehtävää elämässään. Toinen nuori nainen kertoi marssivansa siksi, että valtio varastaa hänen tulevaisuutensa korkeiden verojen, korruption ja huonon hallinnon vuoksi.

Tämä hetki oli kenialaisille valtavan merkityksellinen, sillä hetkellisesti kansalaiset tunsivat ottaneensa valtansa takaisin; vallan, jonka armas perustuslakimme artikla 1 meille suo. Uhmakkaana ja pelottomana Z-sukupolven liike määritteli uudelleen kansalaisosallistumisen ja -vaikuttamisen Keniassa.

Heitä ei kohdannut vuoropuhelu vaan luodit

Tänä kohtalokkaana päivänä, kun kansanedustajat keskustelivat kiistanalaisesta vuoden 2024 rahoituslaista (Finance Bill), tuhannet nuoret lähtivät kaduille historiallisessa kansalaistoiminnassa, joka sai tunnisteeksi #OccupyParliament. Aseettomina, pääosin nuorina ja varustautuneina vain kyltein, äänin ja toivolla he nousivat vastustamaan järjestelmää, jonka he kokivat pettäneen heidät. Heitä ei kuitenkaan kohdannut vuoropuhelu, vaan luodit.

#OccupyParliament-mielenosoitukset repäisivät rikki hiljaisuuden ja välinpitämättömyyden verhon paljastaen sen, minkä monet kenialaiset ovat tienneet jo pitkään: demokratiamme varjoissa valtion hyväksymä väkivalta vaanii yhä kansalaisia. Kylmäävä totuus tuli jälleen näkyväksi — lainvalvojat vastasivat liiallisella, suhteettomalla ja tappavalla voimalla.

Useita ihmishenkiä menetettiin. Ammuttiin kylmäverisesti. Heidän nimensä kaikuvat nyt kynttilämuistotilaisuuksissa ja iskulauseissa: vastarinnan symboleina, mutta myös kivuliaina muistutuksina siitä, mitä tapahtuu, kun laista tulee ase suojakilven sijaan.

Tukahduttaminen ei rajoitu kaduille

Vuosien 2024 ja 2025 protestiaallot paljastivat kaavan. Ne toivat esiin maan, jossa vastuunkanto on pakenevaa, valtiovaltaa väärinkäytetään ja oikeus uhreille on kaukainen haave. Jokaisen vanhemman kyynelen, jokaisen kynttilämuistotilaisuuksien sytytetyn kynttilän takana piilee suurempi kysymys: Miten päädyimme tähän? Miten meistä tuli kansakunta, jossa erimielisyys ja vastarinta kohdataan väkivallalla ja kuolemalla?

Kenian perustuslain neljäs luku lupaa ihmisarvon sekä kansalais- ja poliittiset oikeudet, mutta nyt nämä lupaukset tuntuvat petetyltä sopimukselta. Artikla 37 takaa jokaiselle kansalaiselle oikeuden kokoontua, osoittaa mieltä ja protestoida rauhanomaisesti. Silti tätä pyhää oikeus kohdataan yhä useammin brutaalisti ja valtiollisella tukahduttamisella – jokainen luoti ei loukkaa vain kehoa, vaan itse perustuslakia. Tragedia ei piile ainoastaan kuolemissa, vaan valtion väkivallan normalisoitumisessa.

Väkivaltaisten katujen ulkopuolella valtio jatkoi toisinajattelun ja vastuuttamisen vaientamista tukahduttavan lainsäädännön avulla. Vuosien 2024–2025 protestien jälkimainingeissa parlamenttiin esitettiin useita sortavia lakiesityksiä. Kokoontumis- ja mielenosoituslaki (The Assembly and Demonstrations Bill) pyrki tekemään protestoimisesta Keniassa käytännössä mahdotonta esittämällä mielivaltaisia vaatimuksia ja sääntöjä. Tietokoneen väärinkäyttöä ja kyberrikollisuutta koskeva lakiuudistus (The Computer Misuse and Cybercrimes (Amendment) Bill) puolestaan tähtäsi digitaalisen tilan kaventamiseen ja poliittisen toisinajattelun tukahduttamiseen verkossa. Nämä lakiesitykset kuitenkin vedettiin takaisin yleisen vastareaktion sekä kansalaisyhteiskunnan ja oikeuslaitoksen väliintulon seurauksena.

Kansalaisyhteiskunta ja ihmisoikeuspuolustajat hyökkäysten kohteena

Myös kansalaisyhteiskunta ja ihmisoikeuspuolustajat ovat joutuneet valtion tukahduttamisen uhreiksi. Historiallisesti Kenia on ollut alueellinen turvasatama ihmisoikeuspuolustajille, pakolaisille ja turvapaikanhakijoille. Viime aikoina rajat ylittävät sieppaukset ja ihmisoikeuspuolustajien karkotukset, mukaan lukien kansainvälisen henkilöstön pakkokarkoitukset kansalaisjärjestöistä, osoittavat kuitenkin, että suunta on muuttumassa huonompaan.

Z-sukupolven liike määritteli kuitenkin uudelleen kansalaisvaikuttamisen Keniassa. Se haastoi valtion tukahduttamisen ja kyseenalaisti huonon hallinnon uudella erilaisella tavalla. Nuoret eivät protestoineet vain kaduilla, vaan myös verkkoalustoilla. Sosiaalisen median käyttö kansalaisvaikuttamisen välineenä ei ollut koskaan aiemmin ollut näin laajamittaista Keniassa. Tämä muistutti meitä siitä, että protestit ovat aidosti monimuotoistuneet digitaalisella aikakaudella.

Toivoa ja vastarintaa kansalaisvapauksien puolesta

Vaikka CIVICUS laski Kenian kansalaisyhteiskunnan tilan luokituksen vuonna 2024 tasolta estetty tasolle tukahdutettu, ja luokitus pysyi muuttumattomana vuonna 2025, Keniaa pidetään yhä alueellisena demokraattisena esikuvana. Riippumattoman oikeuslaitoksen ja sitkeän kansalaisyhteiskunnan ansiosta Kenia nauttii suhteellisen suvaitsevasta kansalais- ja demokraattisesta tilasta verrattuna moniin Itä-Afrikan naapureihinsa. Suhteellisen vapaa media ja avoin digitaalinen tila synnyttävät tiedostavan kansalaiskunnan, joka tuntee perustuslailliset oikeutensa ja kuten sanotaan, tieto on valtaa.

Valtion ojentaessa oliivinoksan mielenosoitusten uhrien korvausten muodossa ja oikeuslaitoksen kieltäytyessä osallistumasta lainsäädännölliseen tukahduttamiseen kenialaiset säilyttävät toivon siitä, että jonain päivänä voimme elää vapaina edistyksellisen perustuslakimme hengen ja kirjaimen mukaisesti.

Blogin on kirjoittanut Michelle Mwelesa, ihmisoikeusjuristi ja -puolustaja, joka työskentelee KIOSin rahoittamassa Civic Freedoms Forum -järjestössä vaikuttamistyön koordinaattorina. Blogi on ensimmäinen osa Voices for Change -sarjaa, joka nostaa esille globaalin etelän ihmisoikeuspuolustajien ääniä.

Michelle Mwelesa puhuu myös Maailma kylässä-festivaaleilla sunnuntaina 17. toukokuuta klo 17.45–18.10.  Lisätietoja ohjelmasta. (linkki avautuu uuteen välilehteen)