Anti-gender-liike: Globaali uhka ihmisoikeuksille ja kansalaisyhteiskunnalle

Anti-gender-liike on viime vuosina saanut nopeasti näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa ympäri maailmaa. Se, mikä alkoi löyhästi koordinoituna vastustuksena ”gender‑ideologiaa” kohtaan, on kehittynyt hyvin rahoitetuksi ja poliittisesti verkottuneeksi voimaksi, joka muokkaa lainsäädäntöä, julkista keskustelua ja kansainvälistä politiikkaa. Tässä blogissa tarkastelemme, miten anti-gender-liikkeet vaikuttavat arkeemme ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Ja ennen kaikkea mitä voimme ja mitä meidän tulisi tehdä niiden torjumiseksi.

Mitä anti-gender-liikkeellä tarkoitetaan?

Anti-gender-liikkeitä määrittää niiden vastustus ”sukupuolta” ja ”gender‑ideologiaa” kohtaan. ”Gender-ideologia” on käsite, jota Vatikaani on käyttänyt vastustaessaan sukupuolten tasa-arvoa. Siitä on muodostunut väljä yleistermi ja kattokäsite kaikelle sille, mitä anti-gender-liikehdintä pitää nykymaailman ongelmina. Liikkeet vastustavat sukupuolen käsitettä, sukupuolten moninaisuutta sekä sitä, mitä ne pitävät perinteisten perhearvojen murentumisena. Ne myös mobilisoivat vastustusta kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta, seksityötä ja aborttia vastaan.

Yhä useammin anti-gender-retoriikka ja -liikkeet ovat siirtyneet osaksi valtavirtaa ja vaikuttavat nykyään muun muassa lainsäädäntöön, rahoitukseen ja kansainväliseen politiikkaan.

Kaikki nämä toimijat eivät kuitenkaan jaa samoja tavoitteita tai näkemyksiä. Esimerkiksi osa feministeistä, jotka vastustavat seksityötä ja trans‑inklusiivisia käytäntöjä, on luokiteltu anti-gender-toimijoiksi heidän ajoittaisen ”gender‑ideologian” vastaisen retoriikkansa ja niin sanotun ”paluu biologiseen sukupuoleen perustuvaan järjestelmään” -ajattelunsa vuoksi, vaikka he eivät välttämättä vastusta samaa sukupuolta olevien suhteita tai muita konservatiivisia ”perinteisiä arvoja”. Osa näistä toimijoista on myös kytköksissä oikeistopopulistiseen ja äärioikeistolaiseen politiikkaan, erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Anti-gender-liike on osa laajempaa hyökkäystä kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia vastaan

Outright-järjestön vuoden 2024 vaalikartoituksessa havaittiin, että noin 26 maassa poliittiset puolueet viittasivat ”gender‑ideologiaan”, LHBT‑propagandaan tai ”wokeen” osana sateenkaari-ihmisiin kohdistuvaa retoriikkaa. Tämä liikehdintä ei kuitenkaan kohdistu pelkästään sateenkaari‑ihmisiin, vaan myös naisten oikeuksien puolustamiseen ja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseen tähtääviin toimiin. Esimerkkejä ovat Afrikassa Maputon pöytäkirjan vastaiset kampanjat sekä Euroopassa Istanbulin sopimuksen vastustus. Yksi keskeinen toimintamalli on väittää kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen olevan lasten ”indoktrinointia”, mikä on johtanut niin sanottujen ”sateenkaaripropagada” kieltojen lisääntymiseen kouluissa.

Lasten ja nuorten suojelu onkin keskeinen teema anti-gender-liikehdinnässä. Outright-järjestön vaalikartoituksessa mainitaan, että esimerkiksi Kroatian vaaleissa tämä retoriikka on lisännyt sateenkaarinuorten kohtaamaa syrjintää kouluissa. Yhä useammin nuorten oikeutta määritellä oma sukupuolensa ja seksuaalisuutensa rajoitetaan. Samalla niin sanotun “manosfäärin” kautta pyritään yhä koordinoidummin vaikuttamaan nuoriin, erityisesti nuoriin miehiin, ja etäännyttämään heitä sukupuolten tasa-arvoa korostavasta ajattelusta.

Anti-gender-liikkeet eivät ole irrallaan jokapäiväisestä elämästä. Ne vaikuttavat suoraan naisten, sateenkaari-ihmisten ja sukupuolijärjestelmän piirissä elävien elämään, mutta kytkeytyvät myös muihin sorron muotoihin. Esimerkiksi anti-gender-liikehdinnän käyttämä kansallisen itsemääräämisoikeuden korostaminen laajentaa jo pitkään maahanmuuttajiin kohdistettuja kansallisia turvallisuus- ja identiteettipuheita. Yksi konkreettinen ilmentymä on virheellinen raportointi sateenkaari‑ihmisten ”vilpillisistä” turvapaikkahakemuksista, mikä on johtanut seksuaalisen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvien turvapaikkahakemuksien tehottomaan käsittelyyn.

Yhdysvalloissa esimerkiksi transvastainen liikehdintä on saanut rahoitusta fossiiliteollisuuden miljardööreiltä, mikä korostaa yhteistyön tarvetta transoikeuksia ajavien aktivistien ja ilmastoliikkeiden välillä. Laajemmin anti-gender-liikkeet ja erityisesti äärioikeistolaiset toimijat ovat kytkeneet oman poliittisen vaikuttamisensa osaksi laajempaa hyökkäystä kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia vastaan.

Anti-gender-liikehdintä vaikuttaa yhä enemmän myös Pohjoismaissa toimiviin järjestöihin ja tutkijoihin. Tuoreen tutkimuksen mukaan 67 % vastaajajärjestöistä on kokenut jonkinlaista häirintää. Puolessa tapauksista se kohdistui yksittäisiin työntekijöihin ja 37 %:ssa sekä yksilöihin että organisaatioihin. Häirintä sisälsi oikeudellisia uhkauksia, seksuaalista häirintää, perheenjäseniin kohdistettuja uhkauksia ja jopa tappouhkauksia.

Tilanne on heikentynyt myös tutkijoiden keskuudessa: 47 % oli saanut tai nähnyt kollegaan kohdistuvia uhkauksia, 30 % raportoi organisaatioihin kohdistuneista uhkista ja 27 % molemmista. LHBTIQ‑aiheita pidettiin erityisen riskialttiina, mutta myös maahanmuuttoon, antirasismiin, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvät keskustelut vaativat lisävarotoimia. Merkittävin vaikutus häirinnällä on kuitenkin hyvinvointiin: noin puolet vastaajista raportoi vaikutuksia turvallisuuteensa sekä henkiseen ja fyysiseen terveyteensä.

Anti-gender-liike on hyvin rahoitettu ja koko ajan kasvava

Myös rahoituskenttä on muuttumassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa naisten ja LHBTIQ‑toiminnan rahoitusta on pidetty ”turhana”. Poliittisen päätökset kuten Global Gag Rule sekä yritykset muuttaa sukupuolen määritelmää kaventavat järjestelmällisesti resursseja, joilla anti-gender-liikkeitä voidaan vastustaa.

Aiemmin mainitun tutkimuksen mukaan Pohjoismaissa 44 % hallinnon edustajista oli kokenut vastustusta kansainväliselle tasa-arvoyhteistyölle ja 50 % tasa-arvoa edistävien toimien toimeenpanolle. Neljänneksellä tämä ilmeni budjetti- ja resurssileikkauksina, toisella neljänneksellä vaatimuksina poistaa tiettyjä käsitteitä tai teemoja.

Jo ennestään sukupuolivastaisilla liikkeillä on ollut enemmän resursseja kuin sateenkaari‑ ja feministijärjestöillä. Global Philanthropy -järjestön mukaan vuosina 2013–2017 sateenkaarijärjestöt saivat noin 1,2 miljardia dollaria, kun taas sukupuolivastaiset toimijat saivat 3,7 miljardia dollaria.

Anti-gender-liike globaalin etelän maissa

Vaikka anti-gender-liike on nykyään koordinoidumpi, ilmiö ei ole uusi. Se juontaa juurensa osittain siirtomaahistoriaan ja kolonialismiin, joka vahvisti jäykkiä sukupuolirooleja ja ydinperhemallia.

Monissa globaalin etelän maissa sukupuolten tasa-arvoa, sukupuoli-identiteettien moninaisuutta ja naisten lisääntymisoikeuksia vastustetaan ”epäafrikkalaisina” tai kansallista itsemääräämisoikeutta uhkaavina. Tämä heijastaa eräänlaista postkoloniaalista unohtamista, jossa sivuutetaan pitkät sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden perinteet.

Nykyään nämä narratiivit näkyvät yhä enemmän lainsäädännössä. Esimerkkejä ovat Ugandan homoseksuaalisuuden vastainen laki, Ghanan Human Sexual Values -lakiesitys sekä Kenian suunnitteilla oleva sateenkaarioikeuksia heikentävä lainsäädäntö. Lisäksi kiriminalisointia edistetään esimerkiksi Senegalissa, Burkina Fasossa ja Malissa.  Laajemmin Afrikan laajuisesti myös luonnos Afrikan perhe-, suvereniteetti- ja arvojen peruskirjaksi uhkaa rajoittaa seksuaalikasvatusta, aborttia ja sukupuolen moninaisuutta.

Jopa aiemmin sateenkaarioikeuksien näkökulmasta edistyksellisissä maissa esimerkiksi Etelä-Aasiassa, kuten Nepalissa, anti-gender-liikehdintä on kohdistunut juridisen sukupuolen tunnustamiseen, jota on syytetty ”sekaannuksen” luomisesta, ja transaktivisteja on leimattu ”ulkomaisiksi agenteiksi”.

Miten toimia vastavoimana anti-gender-liikehdinnälle?

Kaikesta huolimatta feministit ja queer‑aktivistit ympäri maailmaa ovat vastanneet anti-gender-liikkeeseen tutkimuksen, järjestäytymisen ja vaikuttamistyön kautta. Myös yksilöillä on rooli: voimme tuoda esiin ongelmalliset toimijat, luoda solidaarisuutta haavoittuvimmille, tukea vastarintaa ja muuttaa keskustelua pois ”sukupuolipaniikista” kohti moninaisuuden hyväksyntää.

On myös tärkeää vastustaa sitä, miten sateenkaarinuoria ja tasa-arvotyötä tekeviä nuoria pyritään marginalisoimaan. Helsinki Pride -tapahtuman vuoden 2026 teeman ”vapaus kasvaa” mukaisesti sateenkaarinuorten kokemukset tulisi asettaa keskiöön vastarinnassa.

Kansalaisjärjestöjen rahoittajille, kuten KIOSille, on tärkeää jatkaa tuen tarjoamista myös vaikeissa toimintaympäristöissä ja tukea aktivisteja, jotka toimivat vastavoimana anti-gender-liikkeelle. Näin rakennamme tulevaisuutta, jossa kaikki voivat elää ilman syrjintää ja vihapuhetta.

Tämän blogin on kirjoittanut John Mutiro. John valmistuu Åbo Akademista kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien maisteriksi. Hän työskentelee tällä hetkellä ohjelmatyöntekijänä KIOSissa.