Voices for Change – Vapaus, jota ei voi kieltää

Kirjoittaja: Elle Khaoma

Oletko koskaan miettinyt, miltä selviytyminen näyttää maassa, joka vaatii katoamistasi ja samalla kieltäytyy tunnustamasta olemassaoloasi? Jos et, voin kertoa: jotakin on sanottava siitä kognitiivisesta ristiriidasta, joka syntyy, kun sinua jatkuvasti moititaan ”tuontitavaraidentiteetin” omaksumisesta, samalla kun siitä puhutaan kielellä ja sanoilla, jotka kuulostavat kodilta. Jos en muka ollut olemassa silloin, ja minulta kielletään oikeus olla olemassa nyt, minne muualle voin rakentaa itselleni tilaa kuin tulevaisuuteen.

Queer-ilo ja vapaana olemisen taito

Kenian queer-vapautusliike syntyi tulevaisuuden kuvittelemisesta ja kieltäytymisestä hyväksyä olosuhteet, joita aiemmin pidettiin kiveen hakattuina. Ensimmäinen järjestäytynyt LGBTIQ+-oikeustyö maassa lähti puutteesta: puutteesta terveydenhuoltoon pääsyssä, puutteesta tiloista queer-ilolle ja puutteesta merkityksellisessä osallisuudessa ja tunnustuksessa valtakulttuurissa ja yhteiskunnassa. Samaan aikaan kun länsirahoitteisen, oikeuksia vastustavan liikehdinnän kaiku alkoi kasvaa mantereella, Kenian queer-yhteisö oli jo oivaltanut jotakin olennaista: kaikkia taisteluita ei tarvinnut (eikä niitä voitu) voittaa oikeussaleissa.

Kyse ei ollut muodollisen NGO- ja vaikuttamistyön/aktivismin reittien hylkäämisestä, vaan tavoista kylvää olemassaolon, tunnustuksen ja pitkän aikavälin selviytymisen siemeniä myös valtiollisten, siirtomaa-aikaan juurtuneiden rakenteiden ulkopuolelle. Se tarkoitti peiliin katsomista, sekä oman, että yhteisön puolesta, ja kysymistä: ”Mitä teemme jo hyvin, ja miten voimme rakentaa sen varaan?”. Niinpä veimme sen (emme vain) kaduille, vaan myös teattereihin, työpajoihin, tanssi- ja äänitysstudioihin, meikin ja kauneuden maailmaan, ja viime aikoina myös niihin hehkuviin suorakulmaisiin ruutuihin, jotka digitaalisesti muokkaavat normeja, kulttuuria, viihdettä ja keskustelua.

Pride-tapahtuma Siayan sydämessä. Sukupuolinormeja rikkova muotinäytös Kisumussa. Järjestetty vaellus 200 queer-ihmiselle Kiambun maakunnassa. Sarja ballroom-iltoja Nairobissa, seinästä seinään täynnä näyttävästi pukeutuneita osallistujia ja vogue femme -esiintyjiä. Queer-kauneusvaikuttajia, jotka muuttavat valtavirran meikkipisteet ja catwalkit uudelleenluomisen tiloiksi. Kasvavien lainsäädännöllisten uhkien varjossa elämme aikaa, jossa queer-afrikkalaiset ottavat julkisesti takaisin oikeutensa olla olemassa.

Kotia ei annettu meille, Pride auttoi meitä rakentamaan sen

Pitkään, kun kuvittelin ensimmäistä Pride-tapahtumaani, näin mielessäni sateenkaaria täynnä olevan kadun jossakin kaukana kotoa, ehkä Euroopassa. Mutta ei se ollutkaan. Ensimmäinen Pride-tapahtumani oli vuonna 2019: Pride-kuukauden “thrift-swap” keskellä Nairobia, tilassa jossa olin käynyt lukemattomia kertoja, lavalla drag kingejä ja ympärillä tuttuja, turvallisia kasvoja. Siinä hetkessä (ja siitä lähtien) ymmärsin, että minulle queer-ilo on aina vapautumisen ytimessä. Se ei ole vain palkinto selviytymisestä, se on voima selviytymisen takana.

Kenialaiset queer-ihmiset ovat aina tienneet, ettei vapautumista vain ojenneta oikeussaleista; se muovataan tarkoituksellisesti, joskus hiljaisessakin vastarinnassa, olemalla aidosti läsnä omana itsenään. Se ei aina mahdu niiden paikkojen rajoihin, joita alun perin kutsuimme kodiksi, mutta se laajentaa käsitystämme siitä, missä “koti” voi olla. Tämä on totuus, joka kuuluu kaikille queer-ihmisille, jotka ympäri maailmaa raivaavat itselleen tilaa. Me olemme täällä. Me kasvamme ja kehitymme. Ja vaikka se välillä siltä tuntuisi, me emme ole menossa minnekään.

Tämän blogin on kirjoittanut Elle Khaoma. Elle on queer afrikkalainen sisällöntuottaja ja digitaalisen viestinnän strategisti, joka työskentelee tarinankerronnan, yhteisöjen ja vapautumisen risteyskohdassa. Hän työskentelee sosiaalisen median asiantuntijana / viestintävastaavana KIOSin kumppanin The National Gay and Lesbian Human Rights Commissionin (NGLHRC) tiimissä.

Blogi on osa KIOSin Voices for Change -sarjaa, joka nostaa esiin globaalin etelän ihmisoikeuspuolustajien ääniä.