Adilur Rahman Khan: Tulevaisuus on demokratiaa ja ihmisoikeuksia

”Tasa-arvo, ihmisarvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus”. Näin Bangladeshin itsenäisyysjulistuksessa sanottiin, kun Bangladesh irtautui Pakistanista vuonna 1971. Tämän lupauksen puolesta bangladeshilaiset lähtivät itsenäisyyssotaan, tehdäkseen Bangladeshista demokraattisen valtion.

Näin tekivät myös omat vanhempani. Heillä todella oli unelma. Kasvoin lapsena perheessä, joka uskoi ihmisten oikeuksiin ja unelmoi paremmasta Bangladeshista.

Emme ole vielä nähneet tämän lupauksen toteutumista. Sen sijaan olemme nähneet armeijan tukemia hallituksia ja diktaattoreita. Tällä hetkellä meillä on autoritäärinen yksipuoluejärjestelmä, joka panee vankilaan sitä kritisoivat toisinajattelijat, kansalaisaktivistit ja journalistit.

Osallistuin itse demokratialiikkeeseen 1990-luvun alussa opiskelijana. Johdimme pääkaupungin Dhakan yliopiston opiskelija-aktiiveja kun kansa nousi kapinaan silloin hallinnutta kenraali Ershadia vastaan. Näin oma työni kansalais- ja poliittisten oikeuksien parissa alkoi.

Ihmisoikeusloukkaukset julki

Jatkaaksemme työtä demokratian puolesta perustimme Odhikarin vuonna 1994, kansainvälisen kuolemanrangaistuksen vastaisena päivänä. Odhikar on banglan kieltä ja tarkoittaa oikeuksia.

Kampanjoimme tahdonvastaisia katoamisia, laittomia teloituksia, kidutusta ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Teemme myös työtä ilmaisun- ja yhdistymisvapauden puolesta. Meillä on erittäin aktiivinen ihmisoikeuspuolustajien verkosto.

adilur_bangladesh1

Yritämme luoda ilmapiiriä, jossa ihmisoikeudet voisivat toteutua – tai niistä voitaisiin edes keskustella.
Julkaisemme kuukausittaista raporttia Bangladeshissa tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista. Siitä lähtien kun aloitimme raportin julkaisemisen kymmenisen vuotta sitten, hallitus on yrittänyt pysäyttää meidät.

Siksi olemme tänä päivänä tarkkailun ja vainon kohteena. Emme ole olleet minkään hallituksen suosiossa, mutta tällä hetkellä painostus on äärimmäistä.

Arvostelijat hyökkäyksen kohteena

Maailmalla puhutaan, että kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuspuolustajien tila toimia kapenee monissa maissa ympäri maailman. Bangladeshissa ei ole enää tilaa joka voisi kaventua. Kansalaisyhteiskunta on hyökkäyksen kohteena.

Ihmiset, joilla on hallituksen linjasta poikkeavia mielipiteitä, eivät voi ilmaista niitä kovin vapaasti. Toisinajattelijat ovat vankilassa, journalistit ovat vankilassa. Minäkin olin vankilassa!

Odhikarin dokumentaation mukaan Bangladeshissa on vuoden 2009 jälkeen kadonnut tahdonvastaisesti 250 ihmistä ja yli 1200 ihmistä on tapettu. Näiden katoamisten ja murhien taustalla ovat hallituksen useat turvallisuusjoukot ja salaiset poliisit. Pidätysten yhteydessä kidutus on yleistä. Naisten oikeuksien toteutuminen ei etene, koska ei ole poliittista tahtoa puuttua asiaan.

Hallitus käyttää informaatioteknologialakia keinona hiljentää ne, jotka kritisoivat sitä. Ihmisoikeuspuolustajien lisäksi monen mediatalon toiminta on ajettu alas. Lisäksi hallitus kontrolloi kansalaisyhteiskuntaa jäädyttämällä sen varoja. Odhikar ei ole päässyt käsiksi ulkomailta saamaansa rahoitukseen vuoden 2014 jälkeen.

adilur_bangladesh2

Nykyinen hallitus on vallassa ilman kansan mandaattia. Kaikki muut puolueet boikotoivat vuoden 2014 vaaleja massiivisen vaalipetoksen vuoksi. Siksi he estävät kaikki yritykset vakiinnuttaa ihmisoikeuksia maahamme. He ajattelevat, että ihmisoikeudet on sana, joka tekee heistä haavoittuvan.

Nykyinen hallituksemme on kyllä perustanut kansallisen ihmisoikeuskomission. Se on kuitenkin vain vallanpitäjien oma äänitorvi. Poliisivoimistammekin on tullut poliittinen toimija ja heidän tehtävänsä on ottaa toisinajattelijat kiinni. Muutkaan instituutiot, kuten oikeuslaitos, eivät ole enää itsenäisiä.

Tuki muilta mailta puuttuu

Bangladesh on siis tilanteessa, jossa demokratia pitäisi palauttaa maahan. Vain demokratia voi tuoda ihmisoikeudet ja oikeusvaltion bangladeshilaisille.

Tähän taisteluun tarvitsemme muiden demokratioiden tukea. Vaikeaa ihmisoikeustyöstämme tekee kuitenkin se, että maan hälyttävästä tilanteesta huolimatta Bangladesh harvoin osuu kansainvälisen yhteisön tutkaan huomion keskipisteeksi.
Päinvastoin Bangladesh valittiin kolmannen kerran YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi. Voitteko kuvitella?

Valitettavasti kukaan ei kysy miten teillä, turvallisuusneuvoston jäsenellä, voi olla niin huono ihmisoikeustilanne maassa. Miksi 250 kadonnutta? Miksi 1200 on tapettu? Miksi niin monta toisinajattelijaa, tv-kanavan omistajaa ja toimittajaa on vankilassa?

Entä Euroopan Unioni? Bangladeshilla ja EU:lla on omat kahdenväliset sopimuksensa. EU:n artikla 1 puhuu demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Näiden artiklojen ei tulisi pölyttyä hyllyssä, vaan demokratioiden tulisi käyttää niitä.

Puun ja kuoren välissä

Pönkittääkseen valta-asemaansa, Bangladeshin hallitsijat sanovat olevansa ainoa voima, joka voi taistella maan islamistista ääriliikkeitä vastaan. He siis käyttävät terrorismin vastaista sotaa tekosyynään.
Olet joko hallituksen tai islamistien puolella. Jopa kansalaisjärjestöjen pitäisi valita liittolaisensa näistä kahdesta. Hallitus käyttää tätä islamistiongelmaa pidätelläkseen länsimaita puuttumasta maan hälyttävään demokratia- ja ihmisoikeusvajeeseen.

Uhkana epävakaus

Bangladeshilaiset ovat sitkeää tekoa. He ovat onnistuneet vähentämään köyhyyttä kovalla työllä ja ruohonjuuritason innovaatioilla. Maasta lähtee vuosittain satoja tuhansia siirtotyöläisiksi ja he lähettävät kotiin rahaa.

Jos asiat jatkuvat tällä tavalla Bangladeshista tulee epävakaa. Ja kukaan ei halua nähdä sitä. Ilmastonmuutoksen takia suuri pala maata etelässä tulee jäämään merenpinnan alle. Pohjoinen taas kärsii kuivuudesta, koska Intia rakentaa jokien varrelle patoja. Jos Bangladeshin 160 miljoonaa asukasta lähtevät liikkeelle, siitä syntyy vielä monenlaisia tilanteita.

Taistelu jatkuu

Parasta työssäni ovat hetket, jolloin saamme mobilisoitua ihmisiä – kun he lähtevät liikkeelle vaatimaan oikeuksiaan. Silloin pystymme viemään työtämme eteenpäin ja haastamaan tehdyt julmuudet.

Olen edelleen erittäin optimistinen. Tulevaisuus kuuluu ihmisoikeusliikkeelle. Tulevaisuus on niiden, jotka jaksavat taistella. Bangladeshin tulevaisuus tulee olemaan hyvä ihmisoikeuksien ja demokratian kannalta.

Pyydän, että tuette taisteluamme. Ja jos minua ei enää ole, tukekaa ystäviämme.

 

Kirjoitus perustuu haastatteluun vuodelta 2015.

Organisations (1)

  • 1994–

Odhikar

Adilur Rahman Khan on bangladeshilainen ihmisoikeuspuolustaja, joka on palkittu lukuisilla kansainvälisillä ihmisoikeuspalkinnoilla. Hän toimii ihmisoikeusjärjestö Odhikarin pääsihteerinä ja on yksi sen perustajista. Adilur toimii myös Bangladeshin korkeimman oikeuden asianajajana ja oli vuosina 2001-2007 Bangladeshin apulaisoikeuskansleri.

Vuonna 1994 perustettu Odhikar on Bangladeshin johtavia ihmisoikeusjärjestöjä. Se kerää ja julkaisee tietoja ihmisoikeusloukkauksista. Odhikar työskentelee myös vähemmistöihin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Lisäksi se tekee vaalitarkkailua. Järjestön toimisto sijaitsee pääkaupungissa Dhakassa, mutta se toimii ympäri maata yli 500 kouluttamansa ihmisoikeuspuolustajan kautta.

Bangladeshin viranomaisten Odhikariin kohdistuva häirintä paheni vuonna 2013. Järjestö julkaisi raportin, jossa käsiteltiin poliisin tekemiä laittomia teloituksia sen hajottaessa islamistisen ryhmittymän mielenosoituksen toukokuussa 2015. Elokuussa 2013 Adilur Rahman Khan pidätettiin. Poliisi takavarikoi Odhikarin toimistolta tietokoneita ja dokumentteja, jotka sisälsivät arkaluontoista tietoa uhreista ja heidän perheistään. Myös järjestön johtaja Nasiruddin Elan pidätettiin 25 päiväksi. Hallitusta tukeva media käynnisti heitä ja raporttia vastaan mustamaalauskampanjan. Oltuaan pidätettynä 62 päivää Adilur vapautettiin takuita vastaan. Tämän jälkeen Bangladeshin viranomaiset ovat kuitenkin jäädyttäneet Odhikarin pankkitilit, eikä henkilökunnalle ole pystytty maksamaan palkkoja. Häirinnän ja uhkailun seurauksena koko järjestön tulevaisuus on vaakalaudalla. Viimeisin juonenkäänne järjestöön kohdistuvassa vainossa on tekaistut rahanpesusyytteet.

KIOS aloitti yhteistyön Odhikarin kanssa vuonna 2010. Työn keskiössä on ollut ihmisoikeusloukkausten dokumentointi, naisten oikeuksien edistäminen ja Odhikarin ihmisoikeuspuolustajien verkoston vahvistaminen.

Naisiin kohdistuva väkivalta on Bangladeshissa yleistä ja usein hyvin julmaa, kuten happohyökkäykset, joissa naisen kasvoille heitetään syövyttävää happoa. Usein väkivallan tekijä löytyy oman perheen sisältä tai lähisukulaisten piiristä. KIOSin tukemissa hankkeissa on dokumentoitu ja tilastoitu naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Hankkeissa on koulutettu Odhikarin naispuolisia ihmisoikeuspuolustajia, jotta nämä voisivat auttaa naisia, jotka ovat kokeneet väkivaltaa. Viranomaistapaamisten avulla on pyritty löytämään keinoja vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lisätä tietoisuutta aiheesta.

KIOSin tuella Odhikar on myös tehnyt varjoraportin YK:lle Bangladeshin ihmisoikeustilanteesta.

Lue lisää