01.10.2007

HRBA KEHITYSYHTEISTYÖSSÄ -seminaari 28.-29.7.07

Ihmisoikeusperustaisuus huomioitava myös uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa 

Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KIOS) järjestämä seminaari ihmisoikeusperustaisuudesta kehitysyhteistyössä 27.-28.9. kokosi yhteen kehitysyhteistyöalalla toimivia järjestöjä, viranomaisia ja tutkijoita. Seminaari keräsi paikalle jopa sata kuulijaa ja workshopissa lähes 30 osallistujaa jatkoi aiheeseen syventymistä. Seminaarin alustuksissa kuultiin erilaisia näkökulmia ihmisoikeusperustaisuuteen ja sen haasteisiin, sekä otettiin kantaa uusiin kehityspoliittisiin linjauksiin. ”Vuoden 2004 kehityspoliittisessa ohjelmassa Suomi sitoutui kehityspolitiikassaan oikeuspohjaiseen lähtökohtaan ja kestävään kehitykseen”, muistutti KIOSin toiminnanjohtaja Elisa Mikkola. ”Myös uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa tulisi olla esillä ihmisoikeusperustaisuus läpileikkaavana teemana.” Ihmisoikeusperustaisuus on kehitysyhteistyön kantava ajatus kansainvälisellä tasolla esimerkiksi YK:n toiminnassa. Seminaarissa puhunut Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros korosti köyhyyden ja ihmisoikeuksien välistä yhteyttä. ”Uutta kehityspoliittista ohjelmaa luotaessa ei voida unohtaa, että köyhyys on maailman suurin ihmisoikeusongelma”, Kouros painotti. ”Äärimmäisen köyhyyden poistamisella on valtava merkitys suhteessa ihmisoikeuksien toteutumiseen.” Luterilaisen maailmanliiton Maria Immonen huomioi alustuksessaan, että tähän mennessä harjoitettu tarveperustainen kehitysyhteistyö ei ole ratkaissut köyhyysongelmaa. ”Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa antaa uuden lähtökohdan kehitysyhteistyöhön ja ennen kaikkea työkaluja köyhyyden perimmäisten syiden ratkaisemiseksi”, Immonen totesi. Immosen alustus esitteli seminaariyleisölle esimerkkejä ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön haasteista mm. Kambodzhassa, Mauritaniassa ja Keniassa. Plan Suomi Säätiön Ruth Santisteban puolestaan haastoi suomalaisen kehitysyhteistyökentän arvioimaan omaa toimintaansa kriittisesti. ”Hankkeiden suunnittelu, monitorointi ja evaluointi perustuvat yhä perinteiseen kehitysyhteistyöhön ja kvantitatiivisiin mittareihin”, Santisteban totesi. ”Olisi tärkeää siirtyä pitkäjänteiseen ohjelmatyöhön, joka perustuu ihmisoikeuksiin ja aitoon yhteistyöhön eri toimijoiden välillä.”
Kansalaisjärjestöillä nähtiin olevan jatkossa merkittävä rooli ihmisoikeusperustaisuuden toteutumisessa. ”Suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat omistajuuden, osallistumisen ja hyvän hallinnon asiantuntijoita, ja tätä osaamista Suomen tulisi entistä enemmän hyödyntää kehityspolitiikassaan”, arvioi Elisa Mikkola.