Kehitystä kehityspankkien ihmisoikeusvastuuseen

Kuva on Ugandasta, jossa Afrikan kehityspankin ja Pohjoismaisen kehitysrahaston hankkeessa on epäilty vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Kuva: Sofi Lundin

Kehityspankeilla on suuri rooli globaalissa etelässä kehityshankkeiden rahoittamisessa. Niiden toiminnasta on kuitenkin noussut esiin tärkeitä kysymyksiä erityisesti ihmisoikeuksista. KIOSin teettämässä raportissa nousi esiin erityisesti se, että rahoitusmekanismien suositusten toimeenpanoa olisi valvottava entistä tarkemmin.

Kehityspankki on niin sanottu kehitysrahoituslaitos, jonka ovat perustaneet kansainväliset yhteenliittymät rahoittamaan ja antamaan asiantuntija-apua kehityshankkeisiin. Tyypillisimmin yhteenliittymiin kuuluu rahoittajamaita ja maita, joissa hankkeita rahoitetaan. Kehityspankit rahoittavat hankkeita markkinahintaisilla tai niitä halvemmilla lainoilla, joskus myös suoranaisilla avustuksilla.

KIOS teki yhteistyössä Hanken School of Economicsin kanssa raportin, jonka tavoitteena oli kartoittaa, miten ihmisoikeuskysymykset otetaan huomioon kehityspankkien toiminnassa ja erityisesti vastuullisuusmekanismeissa. Koska kansalaisyhteiskunnalla on yleensä ensiarvoinen rooli siinä, että ne pystyvät tuomaan ihmisoikeusrikkomuksia esimerkiksi pankkien valituskanaviin, on raporttiin haastateltu KIOSin kumppanijärjestöjä globaalissa etelässä. Koska KIOSin kumppanit toimivat vain osassa maita, ja heidän tietonsa voivat olla rajallisia, on raporttiin tehty myös kirjallisuuskatsaus ja verrattu haastattelujen tuloksia jo olemassa olevaan kirjallisuuteen.  Raportti perkaa erityisesti Maailmanpankin, Afrikan kehityspankin, Euroopan investointipankin sekä Aasian kehityspankin mekanismeja.

Jokaisella näistä kehityspankeista on olemassa jonkinlainen valitusmekanismijärjestelmä. Jokainen valitusmekanismi myös toimii samalla periaatteella: osapuoli, jonka oikeuksiin pankin hanke on vaikuttanut negatiivisesti, tuo rikkomuksen valituskanavaan, ja tapaus selvitetään. Vaikka kanavat eivät ole vedenpitäviä, niiden voidaan katsoa tarjoavan äärimmäisen tarpeellisen väylän tuoda rikkomuksia julki.

Kun KIOSin yritysvastuun piirissä työskenteleviä kumppaneita haastateltiin, mainitsi usea heistä  vastuumekanismien saavutettavuuden. Esimerkiksi KIOSin ugandalaiset kumppanit puhuivat siitä, että koska yhteisöillä, joihin kehityspankin hanke vaikuttaa, ei ole pääsyä tai taitoa päästä pankin valitusmekanismeihin, tarvitaan mahdollisuus ottaa yhteyttä paikallisella tasolla. Monesti tällaisissa tapauksissa yhteisöt kääntyvät kansalaisjärjestöjen puoleen, sillä valitusmekanismit voivat olla jopa eri maassa.

Toinen asia, jonka haastateltavat mainitsivat, oli se, että pankkien valitusmekanismien tekemät suositukset eivät ole laillisesti sitovia. Räikeimmissä tapauksissa jopa maiden kansalliset tuomioistuimet ovat todenneet, että asia on jo käsitelty rahoituslaitoksen valitusmekanismin kautta, eikä oikeuden siksi tarvitse käsitellä asiaa. Toinen haastateltava mainitsi, että oikeuslaitoksiin viedyt valitukset saattavat viedä aikaa, sillä niissä pelätään diplomaattista konfliktia.

Joissakin tilanteissa valitusmekanismeista saatu lopputulos voi olla tyydyttävä, mutta silti toteutus uupuu. Tämä tarkoittaa usein sitä, että myönnetään, että ihmisoikeusloukkauksia on tapahtunut ja annetaan toimenpidesuositukset tilanteen parantamiseksi, mutta toimenpiteiden toteutumista ei seurata. Eräs haastateltava ehdottikin, että rahoitusmekanismien suositusten toimeenpanoa olisi valvottava tarkemmin.

Moni haastateltava oli samaa mieltä siitä, että aikaväli valituksen ja virallisen päätöksen välillä on yleisesti ottaen liian pitkä. Myös valitukset on usein tehtävä sellaisella tarkkuudella, että ne vaativat huolellista perehtymistä sekä dokumentaatiota aiheesta. Jos esimerkiksi paikallinen yhteisö menettää toimeentulonsa tai kotinsa kehityspankkihankkeen takia, vie asian käsittely valitusmekanismeissa tavattoman paljon aikaa ottaen huomioon sen, ettei yhteisön toimeentuloa tueta prosessin aikana.

Monesti hankkeessa ei myöskään tehdä riittävän huolellista selvitystä ennen sen aloittamista. Näyttää siltä, että kehityspankit ovat valinneet rahoittamiensa hankkeiden toteuttajiksi myös sellaisia kumppaneita, jotka ovat aiemmin syyllistyneet ihmisoikeusrikkomuksiin. Ei siis ole mitään takuita siitä, etteivät samaiset kumppanit voisi syyllistyä vastaaviin tekoihin myös tulevaisuudessa. Raportin mukaan se, miksi näin on päässyt käymään, voi johtua useasta eri tekijästä: voi olla niin, että kumppanin valinnasta puuttuvat riittävät arviointikriteerit. Lisäksi ilmeisesti hankkeita täytäntöönpaneville kumppaneille ei määrätä vakavia sanktioita, mikäli nämä syyllistyvät ihmisoikeusloukkauksiin.

Kuinka tilannetta voitaisiin korjata?

Raportin mukaan ensimmäinen ja akuutein toimenpide ihmisoikeusloukkausten välttämiseksi kehitysrahoitushankkeissa, on hankkeiden parempi valvonta. Pankkien on myös määrättävä välittömiä toimenpiteitä sellaisille tahoille, jotka syyllistyvät ihmisoikeusloukkauksiin. Tehokkain keino olisi rahoituksen välitön lakkauttaminen, mikäli hankkeissa ilmenee rikkomuksia ihmisoikeuksien kantilta. Hyvä keino olisi myös kieltäytyä tulevista hankkeista.

Kehityshankkeille on myös tyypillistä se, että paikalliset yhteisöt, joihin hanke vaikuttaa, osallistuvat harvoin hankkeen suunnitteluun, eikä heitä ole kuultu hankkeen suunnittelussa. Näin ollen paikallisia yhteisöjä ei saada sitoutettua hankkeeseen ja niinpä hankkeilta puuttuu yhteisöjen tuki. Raportissa todetaankin, että moni myöhemmin esiin tuleva este olisi ollut vältettävissä paikallisia yhteisöjä kuulemalla.

Haastatteluista ja kirjallisuudesta nousi esiin myös täytäntöönpanon puute. Monessa hankkeessa ihmisoikeuksia suojaavia käytänteitä ei ole toteutettu, sillä niiden noudattamista ei valvota systemaattisesti. Silloinkaan, kun valitus on tehty ja ihmisoikeusloukkauksen on todistettu tapahtuneen, ei ole olemassa riittäviä mekanismeja valvomaan sitä, että korjaavia toimenpiteitä tehdään.

Raportti linjaakin, että kehityspankkien tulisi jatkossa varmistaa, että niillä on tarpeeksi kapasiteettia käsitellä mahdollisia valituksia suhteellisen lyhyessä ajassa. Kontaktin saamisesta olisi tehtävä nykyistä helpompaa. Raportissa mainittiin myös tarve kehitysrahoituslaitosten oman ihmisoikeusosaamisen kehittämiseen.

KIOS on tehnyt raportin yhteistyössä Hanken School of Economicsin kanssa. Lue koko raportti tästä. Raportista on poistettu tietoja, joista voisi päätellä vastaajien organisaation.