Kuinka siirtotyöntekijöiden oloja voidaan parantaa?

Joidenkin arvioiden mukaan joka toinen nepalilaisesta perheestä olisi riippuvainen siirtotyöstä saaduista tuloista.

Qatarissa pelattavat jalkapallon maailmanmestaruuskisat ovat nostaneet siirtotyöhön liittyvät epäkohdat tapetille. KIOSin teettämä raportti perkaa Nepalin siirtotyötä, ja keinoja siirtotyöläisten olojen parantamiseksi.

Siirtotyöntekijöiden tilanteesta ja osittain surkeista työoloista on käyty vilkasta keskustelua nyt, kun jalkapallon maailmanmestaruuskisat ovat alkaneet Qatarissa. Qatar, valtio, jossa kisat täytyi järjestää marraskuussa kesäkisojen sijasta ilmasto-olosuhteiden takia, ei ole kunnostautunut myöskään ihmisoikeuksien saralla. Qatarin väestöstä yli 85 % on ulkomailta tulleita siirtotyöntekijöitä, jotka ovat lähteneet kotimaastaan muun muassa sen heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Siirtotyöntekijöiden oikeuksiin Qatarissa liittyy monia epäkohtia, kuten ylipitkiä työpäiviä ja alipalkkausta. Arvioidaan, että Qatarissa on kuollut tuhansia siirtotyöntekijöitä kisojen myöntämisen jälkeen.

Yksi maista, joista lähdetään paljon ulkomaille töihin, on Nepal. Kansainvälisen työjärjestö ILOn mukaan Nepalista lähdetään erityisesti Qatariin, Malesiaan, Saudi Arabiaan, Arabiemiraatteihin ja Kuwaitiin. Arviolta 2000 nepalilaista lähtee töihin ulkomaille joka päivä.

KIOS teetti Hanken School of Economicsin opiskelijoilla raportin, jossa selvitettiin, kuinka nepalilaisten siirtotyöntekijöiden oloja voisi parantaa. Raportissa tutustutaan kirjallisuuteen aiheesta, mutta sitä varten on myös haastateltu siirtotyöläisten parissa työskenteleviä järjestöjen edustajia sekä siirtotyön kanssa muutoin työskenteleviä.

Raportissa pyritään vastaamaan kolmeen kysymykseen: 1. Mitkä ovat suurimmat siirtotyöntekijöiden kohtaamat haasteet? 2. Kuinka siirtotyöläisten oloja voitaisiin suojella paremmin ja 3. Mitä suomalaisten yritysten, jotka työskentelevät ympäristössä, jossa siirtotyöläiskysymykset nousevat esiin, tulisi ottaa huomioon, jotta oikeudet toteutuisivat paremmin?

Siirtotyöntekijöiden hyväksikäyttö alkaa jo lähtömaassa

Raportissa korostetaan sitä, että siirtotyöläisten oikeuksia rikotaan usein jo lähtömaassa. Tämä johtuu siitä, että siirtotyöntekijöiltä peritään usein korkeita työnvälitysmaksuja. Moni siirtotyöntekijä joutuu ottamaan maksua varten korkeakorkoista lainaa (jopa 36 prosentin vuosikorolla), joka asettaa hänet riippuvaiseksi työpaikastaan. Suurien välitysmaksujen periminen on vastoin kansainvälisesti hyvinä pidettyjä käytäntöjä, joiden mukaan välitysmaksut kuuluisivat työnantajan maksettaviksi. Välitysfirmat antavat usein myös vääristynyttä tietoa kohdemaan työskentelyolosuhteista sekä työntekijöiden oikeuksista. Siirtotyöläiset asuvat myös usein epähygieenisissä oloissa erossa muusta asutuksesta. Tämä lisää heidän hyväksikäyttöään, sillä he eivät koe olevansa osa muuta yhteiskuntaa, eikä yhteiskunta näe heitä osana sitä.

Raportissa korostetaankin, että Nepal valtiona voisi tehdä enemmän välitysfirmojen valvonnassa. Haastateltujen mukaan kiinnostuksen puute johtuu muun muassa siitä, että maassa on edelleen voimassa epävirallinen kastijärjestelmä. Siirtotyöläiset kuuluvat usein alempikastisiin, kun taas valtaapitävät edustavat ylempiä kasteja. Nepalin kaltaisessa maassa riippuvuus siirtotyöläisten rahalähetyksistä on suuri, ja siksi tahtoa siirtotyön rajoittamiselle ei välttämättä ole. Raportin mukaan Nepalin hallituksen prioriteettina pitäisi olla siirtotyöläisten parempi tiedottaminen muun muassa kohdemaan oloista sekä lainsäädännöstä. Siirtotyöläisillä ei myöskään ole usein mahdollisuutta äänestää maan vaaleissa, sillä Nepal ei ole tehnyt riittäviä toimia siirtotyöläisten etä-äänestämisen mahdollistamiseksi. Monella siirtotyöläisellä ei ole mahdollisuutta matkustaa Nepaliin äänestämään vaalien aikana, joten siirtotyöläisten asiat jäävät vähälle huomiolle vaaliteemoissa.

Toisaalta hyvänä esimerkkinä mainitaan se, että Nepal on aiemmin solminut kahdenvälisen yhteistyösopimuksen Malesian kanssa. Sopimus velvoittaa työnantajat maksamaan nepalilaisten työntekijöiden viisumimaksut ja lentoliput sekä takaamaan palkanmaksun heille joka kuun alussa. Vastaavia sopimuksia voitaisiin solmia myös muiden maiden kanssa.

Palveluja siirtotyöläisille

Siirtotyöläisten palveluja tulee myös kehittää maissa, joissa nämä työskentelevät. Tähän työhön pitäisi sitouttaa muun muassa hallituksia sekä maassa toimivia muita tahoja, kuten järjestöjä ja ammattiliittoja.

Suomalaiset yritykset voivat ottaa siirtotyöntekijöiden oikeudet paremmin huomioon ottamalla muiden yritysten kanssa kantaa voimakkaasti esimerkiksi työntekijöiden oikeuksien puolesta ja noudattamalla itse kansainvälistä säännöstöä. Maissa, joissa ammatillista järjestäytymistä ei sallita, tulisi edistää työntekijöiden edustajien asettamista. Työntekijöille tulisi myös tarjota tietoa heidän oikeuksistaan työskentelymaassa heidän ymmärtämällään kielellä.

Koko raportin voi lukea tästä.

Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS tukee kansalaisyhteiskunnan edustajia Etelä-Aasiassa ja Itä-Afrikassa. Nepalissa KIOS tukee muun muassa järjestöä, joka tiedottaa siirtotyöntekijöitä heidän oikeuksistaan sekä auttaa heitä takaisinpaluussa nepalilaiseen yhteiskuntaan. Järjestön asianajajat myös nostavat kanteita suuria välityssummia kiskoneita työnvälitystoimistoja vastaan.