Ilmastokriisi ja oikeudenmukainen siirtymä

Kuva: Anssi Jokiranta

Oikeudenmukainen siirtymä ei voi yksistään korjata marginalisoitujen ihmisten ihmisoikeustilannetta, mutta sen tulisi pyrkiä parantamaan heidän asemaansa ja edistämään heidän ihmissoikeuksiaan, eikä ainakaan pahentaa näitä. Siihen tarvitaan aktiivisia toimia ja ihmisoikeusperustaista ja intersektionaalista lähestymistapaa koko oikeudenmukaiseen siirtymään ja kokonaisuudessaan ilmasto- ja energiapolitiikkaan, kirjoittaa KIOSin asiantuntija Kati Ruskola.

Ilmastokriisi osuu ajallisesti yhteen negatiivisten maailmanlaajuisten trendien kanssa. Niin kapeneva kansalaisyhteiskunnan tila kuin heikentyneet naisten oikeudetkin ja anti-gender liike tekevät osallisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteiden noudattamisesta yhä vaikeampaa myös oikeudenmukaisessa siirtymässä.

Ne, joihin ilmastokriisi ja sen vaikutukset osuvat kaikkein kipeimmin, ovat kaikkein epätodennäköisimmin mukana vaikuttamassa asiasta tehtäviin päätöksiin. Syrjityssä asemassa olevat kokevat jo tällä hetkellä ihmisoikeusloukkauksia, eivätkä monet pysty nauttimaan ihmisoikeuksistaan. Ilmastokriisi ja heidät huomiotta jättävät siirtymätoimet pahentaisivat tilannetta entisestään. Teknologian kehitys yleisesti voi tuoda hyvää mukanaan, mutta todennäköisemmin marginalisoitujen ryhmien osalta se syventää kuiluja ennemminkin kuin kuroo niitä.

Ilmastonmuutos luo myös uusia ihmisoikeusongelmia

Ilmastonmuutos voimistaa jo olemassa olevia ihmisoikeusongelmia, mutta luo myös uusia. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen, ihmiskaupan ja työntekijöiden hyväksikäytön osalta on löydetty jo yhteyksiä. Ilmastonmuutos luo myös uuden ryhmän ilmastopakolaisia, mutta vaikuttaa jo nyt esimerkiksi siirtotyöntekijöihin. Ilmastomuutoksen takia työn perään muualle lähteneiden ihmisten ihmisoikeushaasteet voivat olla erilaisia kuin siirtotyöntekijöiden. Miten oikeudenmukainen siirtymä voi vastata tämäntyyppisiin uusiin, voimistuviin ja eriytyviin ihmisoikeushaasteisiin?

Nepalissa on useita eri syrjittyjä ryhmiä ja vähemmistöjä, joiden ihmisoikeudet on turvattu vaihtelevasti oikeudellisesti, ja käytännössä vielä huonommin. Kastipohjaista syrjintää kokevat dalitit ovat yhä marginalisoituja ja alkuperäiskansojen ryhmät ovat heikossa asemassa. Eri alueelliset vähemmistöt, uskonnolliset ja muut etniset vähemmistöt, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt (LGBTHI-ryhmät) kokevat syrjintää. Kansalaisettomista ja pakolaisista ilman pakolaisstatusta osa jää jo nyt lähes ilman ihmisoikeuksia tai jopa ilman minkäänlaista virallista olemassaolon todistusta.

Oikeuden saaminen voi olla vaikeaa

Siirtotyöläisistäkin on osa marginalisoiduista yhteisöistä ja useat siirtotyöläiset päätyvät haavoittuvaan asemaan. Heidän ihmisoikeushaasteensa ovat moninaiset, pahimmallaan he päätyvät pakkotyön kaltaisiin olosuhteisiin, joutuvat ihmiskaupan uhriksi tai kärsivät äärimmäisen heikoista työloista. Siirtotyöläisiä kuolee vuosittain tästä johtuen. Oikeuden ja korvausten saaminen heidän kohtaamistaan ihmisoikeusloukkauksista on hyvin vaikeaa. Alkuperäiskansat ovat jääneet myös niin sanotun vihreän energian hankkeiden nimissä jalkoihin ja menettäneet maansa, ja sitä kautta elinkeinonsa ja mahdollisuuden kulttuurinsa harjoittamiseen. Heitä ole näissä tapauksissa asianmukaisesti konsultoitu huolimatta Nepalin ratifioimista ILO 169:n alkuperäiskansojen oikeuksien sopimuksen säännöksistä, jotka takaavat alkuperäiskansoille oikeuden tulla vapaasti, ennakkoon ja tietoisesti konsultoiduksi heitä koskettavassa päätöksenteossa.

Näiden marginalisoitujen ryhmien sisällä on vielä erityisen haavoittuvia intersektionaalista syrjintää (eri syrjintäperusteiden risteävää kasaantuvaa syrjintää) kokevia yksilöitä. Dalit-naiset kokevat syrjintää niin dalitina kuin naisenakin, ja lisäksi vielä köyhyyden perusteella. Pahimmillaan ilmastonmuutos lisää tätä syrjintää viemällä elinkeinomahdollisuuksia ja lisäämällä köyhyyttä. Lisäksi nuoret yleisesti, ja etenkin marginalisoitujen ryhmien nuoret, kokevat ilmastonmuutoksen vaikutukset elämässään voimakkaasti, mutta heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat kuitenkin rajalliset.

Lisäksi nuoret yleisesti, ja etenkin marginalisoitujen ryhmien nuoret, kokevat ilmastonmuutoksen vaikutukset elämässään voimakkaasti, mutta heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat kuitenkin rajalliset.

Yleisesti maaseudulla asuvat ja erityisesti naiset, jotka pääasiassa Nepalissa harjoittavat jo ennestään huonosti kannattavaa maanviljelystä, ovat alttiimpia ilmastokriisin vaikutuksille. Toisaalta mahdollinen kiihtyvä muuttoliike kaupunkeihin voi entisestään heikentää niissä asuvien elinoloja. Nepalissa on yhä myös pakkotyötä tekeviä ihmisiä ja maaorjia.  Lisäksi epävirallinen sektori on laaja: noin 70 % väestöstä työskentelee sillä, ja sektorin osuus työpaikoista kasvaa entisestään.  Haavoittuvassa asemassa olevat (eri perustein kuten valtiottomuus, sukupuoli, ikä) ajautuvat herkemmin epäviralliselle sektorille, ja epävirallisen sektorin työntekijöistä erityisen haavoittuvassa asemassa ovat naiset ja lapset.  Näiden työntekijöiden saaminen viralliseen työhön ja sitä kautta osaksi oikeudenmukaista siirtymää vaikuttaa utopialle. Toisaalta kaikki kehitys ei aina ole alamäkeä. Esimerkiksi sosiaaliturvan osalta on tapahtunut kehitystä, sillä tästä vuodesta lähtien myös siirtotyöntekijät sekä epävirallisella sektorilla työskentelevät ovat oikeutettuja sosiaaliturvaan.

Mitä oikeudenmukainen siirtymä tarkoittaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleville?

Kuinka tässä tilanteessa pystytään toteuttamaan oikeudenmukaista siirtymää ja mitä se näille ryhmille tarkoittaa? Se on mahdollista vain osallistamalla eriarvoisessa asemassa olevat ja kysymällä heiltä. Lisäksi ihmisoikeuksia ja kansalaisyhteiskuntaa tulee tukea enemmän, koska etenkin eri marginalisoitujen ryhmien järjestöt pystyvät tavoittamaan ja sanoittamaan näiden näkemyksiä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset heihin ja heidän ihmisoikeuksiinsa huomioida kansallisesti valtioiden ihmisoikeusvastuuna ja nostaa kansainvälisen keskustelun keskiöön. Mahdollisten sopeutumistoimien suunnittelussa ja myös ilmastorahoitukessa tulisi huomioida heidän äänensä.  YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia ohjaavia periaatteiden toteuttamisessa, kansallisten yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien toimintasuunnitelmien laatimisessa ja noudattamisessa ja mahdollisten yritysvastuulakien laadinnassa tulisi yleisestikin huomioida marginalisoitujen ihmisten oikeudet ja vahvistaa kaikkien näiden eri politiikkojen ja lakien toteutusta myös oikeudenmukaisen siirtymän edistämiseksi.

Kansalaisyhteiskunnan rooli on tärkeä

Kansainväliset ilmastoneuvottelut taasen ainakin viime kerralla pitivät ovensa kiinni ja sisään päässeiden osalta hyvin vahdittuina näiden äänien osalta. Lisäksi neuvotteluihin osallistuvia ilmasto- ja ympäristöaktivisteja ja muita osallistujia häirittiin monin tavoin Egyptin viranomaisten taholta. Tähän tarvitaan muutosta. Ihmisoikeusfoorumeilla, kuten ihmisoikeusneuvostolla, on tässä omana tehtävänä tuoda erityisesti marginalisoitujen ryhmien ääniä laaja-alaisesti ilmastonmuutosta ja ihmisoikeuksia käsittelevään keskusteluun niissä. Nämä äänet tulisi saada kuuluviin myös ilmastoneuvotteluissa. Kansalaisyhteiskunnan osallistumista vahvistamalla eri foorumeilla on mahdollista tuoda marginalisoitujen ryhmien ääniä esille.

Politiikkatasolla ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen yhteyttä tulee tarkastella syvemmin ja oikeudenmukaisen siirtymän kannalta tämä on myös keskeistä.

Politiikkatasolla ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen yhteyttä tulee tarkastella syvemmin ja oikeudenmukaisen siirtymän kannalta tämä on myös keskeistä. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen vahvistama oikeus puhtaaseen ja terveelliseen elinympäristöön antaa hyvän perustan näiden yhteyksien vahvistamiselle. Oikeudenmukainen siirtymä ei voi yksistään korjata marginalisoidussa asemassa olevien ihmisoikeustilannetta, mutta sen tulisi pyrkiä parantamaan heidän asemaansa ja edistämään heidän ihmissoikeuksiaan, eikä ainakaan pahentaa näitä. Siihen tarvitaan aktiivisia toimia ja ihmisoikeusperustaista ja intersektionaalista lähestymistapaa koko oikeudenmukaiseen siirtymään ja kokonaisuudessaan ilmasto- ja energiapolitiikkaan.

Lisätietoja aiheesta Kati Ruskolalta (kati@kios.fi) tai Lotta Jokiselta (lotta@kios.fi).