Tiibetin jatkuva taistelu: Näkemyksiä poliittiselta johtajalta Penpa Tseringiltä Tiibetin ihmisoikeustilanteesta ja maanpaossa olevasta väestöstä
Kansalaisyhteiskunnan toimijat ja Tiibetin ystävät kokoontuivat keskusteluun Tiibetin presidentin Sikyong Penpa Tseringin vierailun aikana Suomessa. KIOS oli mukana järjestämässä keskustelutilaisuutta, jossa presidentti Penpa Tsering, Tiibetin maanpaossa olevan yhteisön poliittinen johtaja, jakoi arvokkaita näkemyksiä Tiibetiä ympäröivästä monimutkaisesta geopoliittisesta tilanteesta, kosketellen historiallista kontekstia, ihmisoikeustilannetta, ympäristöhuolia ja Kiinan globaalia vaikutusvaltaa.
Kuvassa Tiibetin pakolaishallinon järjestyksessään toinen presidentti Sikyong Penpa Tsering
Keskustelun aikana pakolaishallinnon demokraattisesti valittu johtaja, eli Sikyong, Penpa Tsering kertoi historiallisen näkökulman Tiibetin poliittiseen matkaan, korostaen haasteita, joita koettiin demokratian alkuvaiheissa. Hän kertoi merkittävistä uudistuksista ja virstanpylväistä, mukaan lukien Dalai Laman eläkkeelle jäämisen vuonna 2011 ja sitä seuranneen ensimmäisen Sikyongin valinnan. Pitkään syrjityn Tiibetin ihmisoikeustilanne oli keskeinen näkökohta ja presidentti Tsering korosti intensiivistä valvontaa, jota hän kuvasi lähes surrealismiksi ja muistuttavan Orwellin kuuluisaa romaania 1984. Viime vuosien aikana Kiina on kiristänyt otettaan Tiibetistä ja rajoittanut entisestään perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista alueella. Erityisesti mielipiteen- ja uskonnonvapauden rajoittaminen sekä nomadien pakkomuutot ovat vakavimpia ongelmia ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Myös Tsering kertoo ihmisoikeustilanteen huonontuneen ja koskevan myös Kiinan muita syrjittyjä vähemmistöjä, kuten uiguureja, mongoleja ja hongkongilaisia. Tseringin mukaan kyseessä on jaettu kokemus syrjinnästä, sillä riippumatta kohteesta, ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyy yksi ja sama Kiina. Tiibetin kulttuurin kannalta merkittävä instituutio luostarit, ovat olleen Kiinan hallinnan aikana alusta asti kohteena. Tsering kertoo, miten munkkien määrä vähenee, luostarit ovat tiukan valvonnan alla ja liikkumiseen vaaditaan tiukkoja lupia.
Kaikesta huolimatta Tseringin puheenvuorossa esille nousee kuitenkin Tiibetin kansan optimismi. Tiibetin pakolaishallinto on varsin poikkeuksellinen ja pakolaisina elävät tiibetiläiset ovat kaikesta huolimatta varsin elinvoimainen yhteisö. Mitä tilanteessa tarvitaan, on kansainvälinen huomio ja tuki, jotta heidän kulttuuri ja yhteisö säilyy edelleen. Pahinta mitä voi tapahtua on, että kansainvälinen yhteisö unohtaa Tiibetin tilanteen.
Kiinan toiminta vaikuttaa myös alueen luonnon monimuotoisuuteen
Kiinan vaikutus Tiibetiin ja lähialueisiin on osa laajempaa monimutkaista kokonaisuutta, joka pitää sisällään Kiinan vaikutukset ympäristöön, talouteen ja geopolitiikkaa. Tsering nostaa esille ympäristöongelmat sillä Kiina käyttää hyväkseen Tiibetin luonnonvaroja ja rakentaa patoja, jotka haittaavat alueen monimuotoisuutta ja vesihuoltoa myös laajemmin. Tsering ehdottaakin, että Kiinan vaikutuksista voisi puhua politiikan lisäksi myös ekologisesta näkökulmasta. Esimerkiksi Tiibet, jonka luonnon monimuotoisuus on, ehkä yleisestä ennakkokäsityksistä poiketen, varsin merkittävä ja alueelle uniikki. Kiinan toiminta alueella vaikuttaakin heikentävästi myös sen säilymiseen. Erityisesti Tiibetin vuorilta alkunsa saavat vesivirrat ovat keskeisiä Kiinan vaikutuksista alueella, sillä Kiina pyrkii hallitsemaan tärkeitä vesivirtoja, mikä vaikuttaa koko alueeseen ja aiheuttaa vakavia seurauksia, kuten kuivuutta ja tulvia. Tämä kaikki riippuu täysin siitä, miten Kiina alueen vesivarantoja tilanteesta riippuen haluaa hyödyntää.
Tsering nostaa esille aktiivisesti huolensa ja antaa esimerkkejä siitä miten eri puolilta Aasiaa ja Tyynenmeren aluetta Kiinan globaali vaikutus laajenee. Kiina hyödyntää aktiivisesti myös länsimaissa erilaisia ystävyys- ja opintoryhmiä edistääkseen omaa agendaansa.
Samaan aikaan Kiina kamppailee vakavien taloudellisten haasteiden kanssa, kuten nuorisotyöttömyys, asunnottomuus ja inflaatio, mikä on jo johtanut paikallishallintojen konkursseihin. Kiinan epävarmuus näkyy Tseringin mukaan myös tiukoissa sisäisissä toimenpiteissä, joilla rajoitetaan johtajien tapaamisia ja sisäistä vapautta. Pelko sisäisistä vallankaappauksista on johtanut armeijan johtajien eristämiseen, mikä vaikuttaa myös Kiinan aseelliseen valmiuskykyyn. Näiden haasteiden keskellä Tiibetin pakolaishallinto pyrkii navigoimaan monimutkaisessa tilanteessa ja korostaa yhtenäisyyden merkitystä sekä Kiinan toimintamallien ymmärryksen lisäämistä.
”Puolustakaa arvojanne”
Presidentti Tseringin viesti Suomeen oli selkeä: puolustakaa arvojanne, sillä ne ovat uhattuna. Tseringin mielestä Ukrainan sota herätti Euroopan ainakin osittain. Mutta pyrkimykset horjuttaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ei ole loppumassa. Sen takia Tseringin mielestä onkin tärkeää ymmärtää Kiinan toimintamallit ja pyrkimykset. Ennen kaikkea eurooppalaisten valtioiden tulisi miettiä yhteisiä käytänteitä ja politiikka suhteessa Kiinan, etenkin kauppa- ja ulkopolitiikan tasolla. Tsering korostaa myös väkivallattomuutta, hänen mielestään väkivalta vain lisää väkivaltaa, se ei ole koskaan ratkaisu. Esimerkiksi tästä syystä Tiibet ei pyydä Kiinalta itsenäisyyttä vaan autonomiaa. Tseringin nostaa esille myös sen miten tiibetiläiset ovat hakeneet oppia Suomesta, saamelaisten ja ahvenanmaalaisten tilanteista.
Keskustelun kautta kaikui yleinen viesti: maailman on kiinnitettävä huomiota Tiibetin tilanteeseen, ymmärrettävä Kiinan todelliset aikeet ja otettava kantaa autoritaarisuutta vastaan. Tietoisuutta lisäämällä ja taloudellista riippuvuutta Kiinasta vähentämällä demokraattiset yhteiskunnat voivat edistää maailmanlaajuista oikeuden, ihmisoikeuksien ja ympäristön säilyttämisen puolesta tehtävää työtä.
